lauantai 21. toukokuuta 2016

Myös bloggaajilla on tunteet

Olen jo pitkään ihmetellyt erästä ilmiötä, joka kasvaa vaan kasvamistaan ja sen huomaamiselta on erittäin vaikeaa välttyä. Se ottaa valtaa yhä useammassa paikassa ja kylvää pahaa mieltä monille ihmisille. Ai mikäkö? No nettikiusaaminen.
Tänä päivänä on äärimmäisen helppoa löytää paikkoja, joihin voi oksentaa oman pahan fiiliksen ja katkeruuden muiden hyvinvoinnin ja fiiliksen kustannuksella. Lähes kaikkiin blogeihin, nettisivuille ja muihin vastaaviin paikkoihin on mahdollista kommentoida nimettömänä ja olla ottamatta vastuuta omista sanomisistaan. Mikä olisikaan helpompaa kuin haukkua toista siitä kuitenkaan kiinni jäämättä? Surullista mutta totta, monen mielestä se on myös hauskaa ajanvietettä.
Surullista on myös se, ettei nettikiusaamiseen suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Kaikkihan nyt tietää, että kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta kun kommentointi lähestyy jo kunnianloukkauksen tai uhkailun rajaa, pitäisi poliisin olla kiinnostunut asiasta. Näin ei kuitenkaan aina ole ja itseäni huolestuttaa myös se,  kuinka monesti tällainen pidetään ihan ookoo -asiana. On ihan ookoo heittää törkeää kommenttia, haukkua, mennä henkilökohtaisuuksiin ja jopa ottaa yhteyttä julkisesti työskentelevän henkilön työnantajiin tai läheisiin. Silloin kun tällainen raja ylitetään, se ei ole ookoo.

On totta, että poliisin resursseja vie jo ns. "oikeat" rikokset ja niidenkin suhteen on jo kiirettä. Mutta kun olkia kohautetaan netissä tapahtuvalle kiusaamiselle, annetaan samalla viestiä että se olisi muka hyväksyttävää. Olen myös miettinyt sitä, kuinka nuoremmalle sukupolvelle näytetään huonoa esimerkkiä näiden asioiden suhteen ja he oppivat käyttäytymään samalla tavalla - lumipalloefekti on siis valmis. 
Olen henkilökohtaisesti (ainakin toistaiseksi) säästynyt oikeasti ilkeältä kommentoinnilta, liekö syynä ei-niin-provosoivat tekstit vai mikä, mutta olen todella usein suu ammollani lukenut muiden blogien sekä artikkelien kommenttibokseja. Ehkä pahimmat ovat liittyneet siihen, kuinka julkisesti blogia kirjoittavien valintoja tai elämää arvostellaan, ruoditaan, tuomitaan ja haukutaan. Kommentoijat tuntuvat olevan perillä heidän elämästään pelkästään blogissa tuodun pintaraapaisun perusteella ja tekevät sen perusteella älyttömiä päätelmiä. Kyllä välillä törmää ihan todella törkeisiinkin kommentteihin, joissa kirjoittajaa haukutaan kaikilla mahdollisilla rumilla nimityksillä ja näin pois päin. 

Kommentteihin pitäisi vaan osata suhtautua kypsästi, olla muiden yläpuolella ja antaa vaan olla. Mutta onko se niin helppoa? Mä olen herkkä ihminen, enkä ole tottunut muiden suusta kuultuun arvosteluun tai huonoon sävyyn kerrottuun kritisointiin. On yllättävän vaikeaa olla ottamatta kommentteja itseensä, vaikka tietääkin niiden olevan vain sanahelinää bittiavaruudessa. Ja nimenomaan tällaiset kommentit onkin helppo vaan sivuuttaa, mutta entä kun haukkuminen meneekin seuraavalle tasolle kun kommentit ja keskustelut koskevatkin omaa perhettä, henkilökohtaista elämää tai muuta pyhää?
Emmi Nuorgam, Nazima Razmyar sekä Pörrö Sahlberg pitivät PING -festareilla äärimmäisen mielenkiintoisen workshopin tästä aiheesta ja kuuntelinkin heidän juttujaan koko luennon ajan ihan monttu auki. He kertoivat kuinka heitä oli haukuttu perinpohjaisesti, otettu yhteyttä läheisiin ihmisiin, haukuttu pahoilla sanoilla sekä uhattu jopa tappaa. Tappaa. Ja vain sen takia, että sattuu olemaan väärän värinen jonkun mielestä tai ei muuten vaan jaa samoja mielipiteitä kommentoijan kanssa. Siis aivan järkyttävää. Sitä alkaa vaan miettimään, että kuka edes voi kommentoida jotain tuollaista. Luennolla kävi myös ilmi se, kuinka uhkausten myötä oli otettu yhteyttä poliisiin ja langan toisessa päässä oli kirjaimellisesti naurahdettu, että "Etkai sä nyt oikeasti pelkää jotain tuntematonta nettiuhkailijaa". Tämän perusteella me saadaan olla peloissamme ainoastaan jos joku tulee meitä kadulla uhkailemaan tai tunnemme heidät henkilökohtaisesti? Tähän maailman aikaan ei ole todellakaan epätodennäköistä, että joku tuntematon voisi toteuttaa uhkauksensa, vai olenko ainoa tätä mieltä oleva? 

Olen kuullut myös sellaisia tarinoita, että jonkun bloggaajan työpaikalle on soitettu ja levitetty perättömiä juoruja hänestä, jotta tämä saisi potkut - ja ihan syyttä. Eikä edes mikään syy oikeuttaisi tekemään tuollaista. Siis kuinka sairasta? En mä ymmärrä tällaista käytöstä, en sitten millään. Ja vastaavia esimerkkejä varmasti löytyy satoja, ellei tuhansia. Puhumattakaan todella suuren yleisön julkkiksista, heillä näitä esimerkkejä varmaan riittääkin.

Aina vedotaan siihen, että mitäs olet asettanut ammattisi julkiseksi, varsinkin bloggaajien kohdalla. Mutta onko se jokin pätevä syy haukkua, kun toinen on tietoisesti asettunut arvosteltavaksi? Ei mun mielestä. Tämä henkilö vaan sattuu rakastamaan omaa ammattiaan, joka myös sattuu olemaan julkinen ja tuskin on tehnyt mitään pahaa lukijoilleen. Minusta on hienoa, että blogeista löytyy vuorovaikutusta ja keskustelua ja vaikka vähän välillä tunteet kuumenisivatkin, ei ole okei viedä hommaa syvemmälle tasolle ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni hyvään nettietikettiin kuuluu sellainen kirjoittamaton sääntö, että älä sano siellä mitään, mitä et sanoisi henkilölle kasvotusten. 

Kyllä mä myönnän, että muakin saattaa välillä ärsyttää jotkut kirjoitukset tai mielipiteet, mutta en todellakaan mene kommentoimaan niihin mitään älyttömyyksiä. Harvemmin kommentoin mitään, ihan vain sen takia etten halua pahoittaa kenenkään mieltä jos sattuisin kirjoittamaan hieman kärkkäästi. On eri asia kommentoida rakentavan kritiikin muodossa, mutta se onkin aikamoinen taitolaji ettei tule liian hyökkäävää kommenttia. Rakentava palaute onkin äärimmäisen tärkeää ja olen aina kiitollinen kun sellaista satun saamaan - kiitos heille ketkä sen taidon osaavat.

Kuvat: Laura Laukka

Postaukseni tarkoituksena on hieman herätellä jok' ikistä siellä ruutujen takana: miettikää mitä netissä kommentoitte. Jos välillä ärsyttää, se on tosi ok. Jos haluatte kirjoittaa kommentin, sekin on ok, kunhan muistaa hyvät käytöstavat. Tiedän, että suurin osa teistä handlaa hyvät tavat kommentoinnin suhteen ja olenkin siitä ihan älyttömän kiitollinen, on aivan mahtavaa saada positiivisuutta ja iloisuutta huokuvia kommentteja kuin myös välillä sitä rakentavaa palautettakin. 

Ja teille kaikille, ketkä joudutte toisinaan kestämään ilkeää kommentointia: yrittäkää kestää ja nousta kommentoinnin yläpuolelle. Yrittäkää olla ottamatta itseenne ilkeilijöiden jutuista, sillä se on todennäköisesti juuri sitä mihin he pyrkivätkin. Todennäköisesti ilkeilijöillä on vaan omat asiat huonosti ja he haluavat päästä purkamaan sitä muihin ihmisiin. Joten lähetetään heille haleja ja pusuja, jospa heidän päivänsä paranisivat siitä eteenpäin, eiks vaan? 

Peace out, love a lot and so on. <3

8 kommenttia:

  1. Ihanan aito postaus, totta joka sana. Olen itse aloitteleva bloggaaja ja myös herkkä niin aina tulee mietittyä miten niihin mahdollisiin kommentteihin tulisi suhtautua.. mutta ihailtavaa sinun suhtautumisesi!

    jay-likeadream.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kaipa sitäkin oppii vaan harjoittelemalla - toivotaan tietenkin että kommentit pysyvät asiallisina, eikä tällaiseen tarvitsisi tottua :-)

      Poista
  2. Niin tärkeä aihe. Niiiiiiin tärkeä. Mä en ikinä ole ymmärtänyt, mikä helvetti tekee anonyymista oikeuden sanoa mitä haluaa. Yhdelläkään niistä ei olisi kanttia sanoa sitä vastoin toisen kasvoja, löisin vaikka vetoa. Pitäköön pahan mielensä, me levitetään hyvää ja jossain vaiheessa niidenkin on taivuttava siihen - positiivisuuden valtakuntaan! <3

    xxo,
    Janina
    fittimes.net

    Ps. Nää kuvat. En oikeesti tiedä mitä sanoo muutaku et muija wau! Niinku jo whatsapis laitoinki! Khehhehe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaan, samaa mieltä! Sen takia ne kannattaakin jättää täysin omaan arvoonsa :) Näin me tehään! Ja kiitos murunen, oot huippu <3

      Poista
  3. Ihana sinä, tärkeä aihe ja ihania kuvia! Vaude! ♥

    Olen koko ajan todella kiitollinen, etten ole saanut mitään pahempia kommentteja. Kyllä se päivä varmaan koittaa kun joku purkaa pahaa oloaan minuun netissäkin :'/ Voi ainakin pitää huolen siitä, että itse aina levittää vain positiivista energiaa! :)

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla että pidit postauksesta! <3 Ja hei tosi hyvä juttu että olet pahemmalta kommentoinnilta säästynyt - tuntuu, että se on nykyään ihan arkipäivää monien blogeissa. Ja nimenomaan, pidetään me huoli omasta kommentoinnistamme ;-)<3

      Poista
  4. Antaa pahanilman raakujejn raakkua yksinään . Pöh ja piu paut sellasille <3 :).
    pst. Kauniit kuvat sinulla :)

    Mukavaa alkanutta kesää :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - hyvin sanottu! Ihanaa kesää myös sinulle <3

      Poista