sunnuntai 23. elokuuta 2015

Usko yliluonnolliseen

Tänään vähän erilaista aihetta tässä blogissa, nimittäin yliluonnolliset asiat. Se on sellainen aihepiiri, joka on aina kiinnostanut mua jollain kummalla tavalla - ihan nuoresta pitäen olen rakastanut kuunnella kauhutarinoita, lukea netistä urbaanilegendoja, katsoa kauhuleffoja (tosin niitä en enää pysty katsomaan), ottaa selvää yliluonnollisista tapahtumista ja etsiä niille todisteita. Ja nämä kaikki ihan normaaleissa rajoissa, eli ihan vain mielenkiinnosta. En ole siis päiviäni käyttänyt näiden asioiden miettimiseen, ha.

Mikä on mun mielestä yliluonnollista? Kaikki asiat, joita ei ihmismieli voi selittää. Erilaiset aistimukset, esimerkiksi näköön tai kuuloon liittyvät varmaan niitä yleisimpiä mistä oon kuullut. Myös muut kokemukset, joille ei välttämättä ole tarkempaa nimitystä. Esimerkiksi vahva ja selittämätön tunne kropassa jossain tietyssä tilanteessa.

Olen itse kuullut monia tarinoita tällaisista tilainteista, mutta en ole itse koskaan päässyt todistamaan mitään vastaavaa. Tiedän, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkkiä kokemaan selittämättömiä asioita ja jotkut eivät elämänsä aikana koe niitä kertaakaan. Jotenkin mä oon aina vaan pitänyt sitä selvänä, että täällä on paljon asioita joita me ei voida järjellä mitenkään selittää. Jotkut eivät usko näihin asioihin ja ajattelevat tämmöistä ihan hömpötyksenä, mutta mä pidän tällaisia tapahtumia ihan mahdollisina.

Olen monesti kuullut ihan lähipiirissänikin, että esimerkiksi henkilölle X on keskellä yötä tullut voimakas huonovointisuus, joka ei tunnu samalta kuin esimerkiksi vatsatauti. Enemmänkin sellainen kuvotus ja täytyy pistää hetkeksi maaten. Sitten on saattanut seuravaana päivänä selvitä, että tämän huonovointisen henkilön joku läheinen on menehtynyt juuri silloin kun huono olo oli iskenyt. Miten tällaisen voi oikein selittää? Ei mun mielestä mitenkään muuten, kuin että meillä on joitain tiedostamattomia kykyjä tuntea eri tavalla kyseisissä tilanteissa. Toinen vastaavanlainen oli yksi tapaus, kun erään naisen ystävä oli tuonut hänelle tuliaiseksi eräänlaisen 'suojelijakiven', joka oli siunattu kirkossa ja näin ollen toimi tuliaisen saajan kotona eräänlaisena turvan symbolina. Sitten tuli päivä, kun tämä tuliaisen ostaja oli menehtynyt ja kivestä oli samana päivänä yhtäkkiä haljennut suuri lohkare. Aika hurjaa.

holokausti
Sitten esimerkiksi tällainen tarina lähipiiristä: Tytär on lähtemässä junalla matkaan, mutta äiti sanoo ettei menisi vielä. Kuulemma tuntuu pahalta ja että tyttären tulisi jäädä kotiin vielä hetkeksi. Tytär jää kotiin, eikä mene kyseisen junan kyytiin. Myöhemmin selviää, että junaan on tullut vika ja sitä seurasi junaturma. Ei nää varsinaisesti yliluonnollisia juttuja ehkä oo, mutta kuitenkin jotain tuntemuksia mitä ei voi selittää.

Pelattiin nuorempana spiritismiä kavereiden kanssa. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kaikki siitä yhdessä vaiheessa puhuivat ja itsekin olin äärimmäisen kiinnostunut asiasta. Tiesin, että kyseessä on pahat henget, joiden kanssa ei tulisi leikkiä, joten päätettiin vain kokeilla toimiiko peli ja lopetetaan sitten hyvissä ajoin. Muistan tilanteesta vain sen, että mua jännitti hirveästi ja lasi liikkui muutamaan otteeseen. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että kaverit olivat liikuttaneet lasia ainakin pari kertaa. Pelin aikana kuitenkin yläkerrasta kuului jokin kolaus, takki tippui naulakosta ja ulkona odottaneet kaverit kertoivat kuulleensa omakotitalon sisältä pauketta jossa oltiin pelaamassa. Sisällä oli kuitenkin täysin hiljaista, joten tiedä sitten mistä tuo ääni oli kuulunut.. Nykypäivänä en kyllä mistään hinnasta pelaisi kyseistä peliä, koska mua pelottaa jo tarpeeksi kaikki urbaanilegendat mitä olen pelin kulusta joskus lukenut. Eihän ne nyt varmasti totta ole, mutta silti. En halua leikkiä tuollaisilla asioilla. Läheiseni kertoi joskus, että kun hän oli pelannut spiritismiä, oli lautaan tulleet jatkuvasti kirjaimet POIS. Pelaajat sitten miettivät pitkään, että mitä pois. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että tällä läheiselläni oli risti kaulassa ja se olisi pitänyt ottaa pois. Tämän jälkeen he päättivät lopettaa pelin ja pysyivät ristin puolella.

Mua alkaa ihan jännittämään, kun kirjoitan näitä juttuja. Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään.. Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän kanta tähän asiaan - uskotteko millään tavalla yliluonnollisiin juttuihin? Huippua olis, jos voisitte kertoa joitain tarinoita - omakohtaisia tai ei. Mä lukisin niitä täällä ihan täpinöissäni >:).

12 kommenttia:

  1. Mä uskon kanssa yliluonnolliseen, en tiedä onko se nyt jumala mutta sellaiseen hyvään ja pahaan. Vanha kansa kutsuu sellaisia ennusmerkkejä ja muistaakseni aavistuksen tunteita etiäisiksi. Tiedän muutamia ihmisiä, jotka saavat tällaisia tuntemuksia.

    Minun lähipiirissä on myös tullut ilmi monia tällaisia yliluonnollisia tapahtumia. Tiedän tapauksen, jossa ennen pienen lapsen kuolemaa perheenjäsen on nähnyt toistuvasti unen, jossa ruumisauto ajaa pihaan pieni arkku kyydissään.
    Sitten toisessa tapauksessa ennen erään henkilön kuolemaa toisaalla olleen läheisen veneen keulaan on istunut lintu, viipynyt hetken ja lehahtanut pois, jolloin läheiselle on tullut juuri tällainen kuvottava ja heikottava olo.
    Tiedän myös tapauksen, jossa äiti on herännyt keskellä yötä levottomana eikä ole saanut unta enää, ja samana yönä hänen poikansa on kuollut.
    Ei ole sattunut ainoastaan pahoja asioita, yhdessä tapauksessa pieni lapsi näki au pairina olevan sisaruksensa palaavan unessa kotiin, ja todella palasikin, hänen tarkoituksensa oli pitää se yllätyksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo etiäisistä olenkin kuullut, en vaan ollut varma missä yhteydessä sitä käytetään:) Aika jänniä tarinoita, pakko myöntää! Tosi mielenkiintosta, että miten ihminen voi aavistaa toiselle tapahtuvaa etukäteen. Huh..

      Poista
  2. En oikein osaa sanoa uskonko vai en, mutta jotkut jutut ovat silti jääneet pyörimään päähän. Mieleeni on jäänyt erityisesti äitini kertoma tarina.

    Kouluaikoina äidillä oli opettaja, jonka kaksi lasta (tyttö ja poika) olivat menehtyneet auto-onnettomuudessa alakouluikäisinä. Onnettomuuden jälkeen lasten äiti vei leluja ja muita muistoja lukitulle ullakolle säilöön. Onnettomuudesta kului noin puolitoista vuotta, kunnes nainen tuli raskaaksi ja sai kaksoset, tytön ja pojan. Kaksoset saivat varttuessaan jonkun verran kuulla sisaruksistaan. Lasten äiti kertoi isompien sisaruksien menneen taivaaseen, mutta juuri enempää hän ei kyennyt kipeiden muistojen takia menetetyistä lapsistaan puhumaan.

    Ullakko pysyi lukittuna, mutta kaksosten ollessa 5-6v, toinen lapsista sattui löytämään ullakon avaimen. Lapset istuivat hiljaa ullakolla, kun heidän äitinsä kipusi ylös kysymään, mitä he oikein puuhasivat. Tyttö piti kädessään yhtä nukeista ja kysyi äidiltään: ”Äiti, miksi Maija on täällä? Mä olen etsinyt sitä kaikkialta.” Äiti kysyi hämmästyneenä, että mistä tyttö tietää nuken nimen ja lapsi vastasi naurahtaen, että tietenkin hän lempilelunsa tunnistaa. Kyseinen Maija-nukke oli ollut kuolleen tytön lempilelu, eikä lasten äiti ollut koskaan kertonut asiasta kaksosille. Jännän tästä tarinasta tekee myös se, että samalla kun tyttö piti nukkea sylissään, etsi kaksospoika lelujen joukosta sinistä autoa, joka sattui olemaan kuolleen veljensä rakkain aarre.

    Hyrrr. :D Nyt mua alko jännittää.. Pitikin alkaa kirjoittaa tätä, kun olin just menossa nukkumaan. (Ps. kone takkuilee, eli mikäli tämä kommentti tuli jo äsken, poista toinen :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii tää oli pelottava! Tosi jännää, miten tolleen voi edes käydä? Haha, parasta on kertoa kauhutarinoita ennen kuin menee nukkumaan :-D

      Poista
  3. Tuli mieleen omasta lapsuudesta/nuoruudesta kun kokeiltiin serkun kanssa "spritismiä", en edes tiedä menikö se ihan oikeaoppisesti vaikka serkku niistä asioista on aina paljon tiennyt. Kokeiltiin keskellä päivää niin mäkin suostuin. Haha! Lopetettiin se homma sitten jotenkin "väärin" serkun mukaan ja ei mennyt kauaa kun serkun kädestä alko yhtäkkiä kuin tyhjästä valumaan verta. :D Voin sanoa, että se jos mikä oli hieman creepyä. Äkkiä vaan lähdettiin viemään sitä lautaa ulos roskikseen. En muista vaan enää, että miten se siitä meni eteenpäin mutta muistan vaan sen, että kädessä ei ollut mitään haavaa eikä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua!! Siis just kaikkia tämmösiä tarinoita oon lukenut nuorempana netistä ja aina kyseenalaistanut niiden todenmukaisuutta, mutta näköjään ihan mahdollista et tollasia juttuja tapahtuu :0

      Poista
  4. mää oon nähny enne unia .

    2011 näin unta että joku mummo hukku , aamulla heräsin siihen kun pikkuveli herätteli mua ja sano että mummo on kuollut yöllä .
    toisella kerralla näin unta keisarinleikkauksesta ja päivällä kaveri laittokin viestin että siskonsa saanut pojan keisarinleikkauksella .

    pitkään aikaan en oo onneks nähny :-D hyh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, aika jännää miten tollasia unia voi nähdä! Mä en oo koskaan nähny tollasia, varmaan aika outo fiilis sit kun jotain unessa tapahtunutta oikeasti tapahtuu..

      Poista
  5. Mä en ikinä haluaisi uskoa näitä. Mä oon aina sitä mieltä et jis en ite nää en usko, jos ei tieteellä pysty selittäö on jutussa jotai muuta humpuukia. Mutta kaks vuotta sitte alko mieli muuttumaan kun pääsin uudelle luokalle koulussa ja sain yhem hyvän kaverin, ja en tiiä miks mut mul alko vasen käsi ja kaula aina sillon tällön nykimään tän seurassa. Siitä vähän aikaa eteenpäin kun kouluun tulin muita ennen ja näin ihmisiä tulevan sisään, tuli vähän outo olo vatsaan ja kun oisin (ja yhä vaan näin on) kuullu jotai outoo ja erottuvaa ääntä muiden pulinan keskeltä, tuli aina sen jälkeen kyseinen henkilö sisälle. Kerran olin rannalla ja tuli niin outo olo ja päässä kuulu ärsyttävä vikinä, ja tää henkilö tuli siinä samassa mun takaa. Mä en vieläkään tajua miten tää on mahollista vai onko tää ees, mut silti osaan aina sanoo koulussa hetken ajoissa kuka ovesta tulee seuraavaksi sisään.

    VastaaPoista
  6. Et oo varmaan ainoo joka näin ajattelee, ettei usko ennen ku omalle kohdalle sattuu mitään. Tosi jännä, tollasest en ookaan aiemmin kuullu! Ei tommosta kyllä voi selittää mitenkään:-D

    VastaaPoista
  7. Hyi, pakko kopioida tähän vaan mun facebook-päivitys jonka tein siis noin 15 min. sitten.

    "Äsken pääsi kyllä rehellisesti ITKU. Oon ollu tässä usiamman tunnin yksikseen kotona, suurimmaksi osaksi tietenki tähän läppärin eteen linnottautuneena. Miehen läppäriin, televisioon tai stereoihin en oo tänään koskenu ollenkaan. Pimeys laskeutui, niinkuin luonnollista on tähän aikaan vuodesta.
    JA SITTE YHTÄKKIÄ olohuoneessa alkaa puhumaan mies, amerikanenglantia! Nopeasti kun kurkistin tästä nurkan takaa niin televisio oli edelleen pois päältä, HYI HYI HYI. Eli siis paremman puoliskon tietokone touhusi omiaan, päätti alkaa toistamaan jotain videota kello 22:45, jota herra on katsellut ennen klo 16 tänään PÄIVÄLLÄ.

    Jos ei tämä oo merkki siitä että meidän asunto on paholaisen, tai vähintäänkin pahojen henkien, poltergeistin tai jonku vanhan mummon riivaama, ja täällä kummittelee, niin sitten mää oon kai tullu hulluksi? Itkettää."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi?!!! Mä olisin saanut varmaan p*skahalvauksen jos olisin ollut sun tilanteessa:D Tosi creepyä.. Useimmiten tollaselle on vaan joku yksinkertanen selitys (joka liittyy elektroniikkaan, eli ei mulle koskaan yksinkertainen), mutta ei missään nimessä kiva kokemus kuitenkaan!

      Poista