Väsymys on ollut osa jokaista päivää ja monena päivänä oon esimerkiksi ottanut salikamat töihin mukaan ja ollut tosi päättäväinen sinne menon suhteen, "Tänään todellakin meen salille". Työpäivän päätyttyä oon täysin poikki, mieli saattaa olla maassa ja kroppa tuntuu olevan vielä talvilevolla näin pari kuukautta jatkoajalla. Oon ollut niin poikki, että oon nähnyt fiksummaksi vaihtoehdoksi mennä kotiin lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Vaikka yleensä saan salilta tosi paljon energiaa, nää on vaan olleet sellaisia kertoja, että energia ei vaan yksinkertaisesti riitä.
Noh, vähän huonoa omaatuntoakin siitä on ehditty potemaan, kun tavotteet vähän lipsuu ja näin. Mutta tiedättekö mitä? Mä olen taas löytänyt palavan intohimon juoksemiseen ja metsässä tallusteluun! Se on niin rentouttavaa, mieli lepää joka kerta kun pääsen lenkkipoluille. Se on ollut nyt mun tapa irtautua arjesta, saada kunnon hiki päälle. Täällä meidän lähellä on pururata, jossa on eräs todella korkea ja jyrkkä 'offroad'- mäki. Oon nyt viikon sisällä käynyt siellä kolme kertaa, kerran kävellen ja kaksi kertaa juosten, ja aina kun sinne pääsee, olo on tosi levollinen. Sitä fiilistä ei voi kuvailla. Mieli lepää ja kroppa on rentoutunut. Tää on sitä rentoutumista, just mulle.
Tällä hetkellä ei siis niinkään sali kiinnosta - vaikkakin yritän saada siellä käymisen rytmin taas jollekin tolalle, mutta mä oon tosi iloinen huomatessani, että kun oon löytänyt oikeanlaisen rentoutumistavan, mun kroppa jaksaa ihan eri tavalla. Suosittelen kaikille luonnossa liikkumista - tunkkainen kuntosalin ilma, juoksumatto ja kolisevat painot häviää kuus nolla raittiille ulkoilmalle!
Mitä arjen rentoutumisretriittejä teiltä löytyy?
