Mulla on ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena kiinteytyä ja tuntea itseni timmiksi ja terveeksi. Syksyllä treenatessani saatoin mennä liiallisuuksiin ja karsin ruokavaliosta kokonaan alkoholin, herkut, ravintolahampparit yms. muut jutut mistä oikeasti nautin. Niitä olisi pitänyt saada nauttia kohtuudella. Sitten se menikin siihen, että treenasin ihan hulluna, enkä enää osannut kunnolla nauttia arkipäivän pienistä iloista. Joulun aikaan asiat muuttuivat ja jouluherkuttelut tuli hyvään saumaan - opin taas itseni hemmottelun taidon. Siitä lähtien oon herkutellut harvemmin tai useammin, kokematta siitä huonoa omaatuntoa. Oon myös treenaillut fiiliksen mukaan, pyrkinyt syömään mahdollisimman kevyesti, mutta täyttävästi. Välillä tekee mieli vetää leipää enemmän kuin laki sallisi (esimerkiksi tänään!) ja toisina päivinä vedetään enemmän kasvis- ja proteiinipainoitteista ruokaa. Mulla löytyy tältä saralta vielä miljoonasti opittavaa, mutta suunta on jatkuvasti ylöspäin!
Ylempi kuva on otettu joskus Lokakuussa, jolloin mulla oli treenittömiä kuukausia takana muutama hassu + kesän herkuttelut. Ruokailut oli menneet vähän miten sattuu ja alkoholiakin tuli nautittua suhteellisen usein. En muista tunteneeni itseäni mitenkään 'huonokroppaisemmaksi' kuin nykyäänkään, enkä siis ainakaan ollut tyytymätön itseeni. Pikkuhiljaa mieleen vaan hiipui ajatus kiinteytyksestä ja terveellisemmistä elämäntavoista.
Alempi kuva on otettu viime viikolla. Eli yli puoli vuotta myöhemmin. Puoli vuotta! (Mä en siis edusta niitä heppuja, jotka vetää sikspäkit esiin kahdessa kuukaudessa. Pysyvät muutokset vie aikaa. Tämänkin ajatuksen omaksumiseen mulla kului monta kuukautta). Mulla on tässä välillä ollut monia kausia, jolloin oon syönyt ja liikkunut huonommin ja 'muutosprosessi' on kärsinyt. En ole edes kauheasti enää tarkkaillut ulkonäköä, vaan mennyt ihan fiiliksen mukaan ja välillä havainnut vähän muutosta esimerkiksi just vatsalihaksissa (ne onkin oikeestaan ainoot mitä oon suhteellisen säännöllisesti jaksanut kuvailla).
On mieletön fiilis tuntea itsensä sopusuhtaiseksi. Tuntea treeneissä ja mielialassa kehitystä. Tuossa yksi päivä pullistelin lihaksia treenin jälkeen (mustavalkoinen kuva) ja oikeasti yllätyin, että löytyyhän sieltä yläkropastakin jotain lihasta! Paras fiilis on, kun huomaa kehittyneensä ja pääsee jatkuvasti enemmän ja enemmän kohti omia tavoitteita. Aina se ei ole helppoa, ei todellakaan, mutta yrittämisen arvoista!
Jos sieltä ruudun takaa löytyy muitakin kärsimättömyydestä kärsiviä (krhm..), muistakaa, että kaikki hyvä vie oman aikansa. En itse kannata pikadiettejä, lakkoja, totaalisia muutoksia ynnä muita, koska loppujen lopuksi ne yleensä vaan johtaa kahta kauheampaan mässäilyyn ja morkkisteluun. Pysyvät elämäntapamuutokset ovat kaiken A ja O, näin sanon minä :)
Mielipiteitä?