tiistai 28. kesäkuuta 2016

Jännitysmomentteja

Tervee! Palasinkin tietokoneen ääreen nopeammin kuin uskoinkaan. Meidän taloudessa kun tapahtui sellainen ihme, että pääsimme eroon parvekkeellamme lojuneesta pöytäkalustosta (joka pilasi yleisilmeen totaalisesti), joka on ollut mun murheenkryyni jo useamman viikon ajan. Se taas johti siihen, että aloin taas ihan hulluna muorina sisustamaan parveketta entistä tehokkaammin ja tietenkin mun oli pakko vaan tulla ihastelemaan ja fiilistelemään kaunista näkyä ruokien ja koneen kera. Mä oon niin iloinen! Oottakaa vaan kaverit, kohta tulee kutsua parvekebrunsseille, kjeeh!

Mä ajattelin kertoa teille muutaman knoppitiedon meidän mökkiviikonlopusta ja elämästä yleensäkin. Oli jotenkin sellainen fiilis, toivottavasti tykkäätte <3 
 Letut kuuluvat mökkielämään, ainakin meillä päin. "Ei mökkireissua ilman räiskäleitä" voisi olla meidän perheen sanonta. Tälläkään kertaa emme unohtaneet tätä traditiota ja pyysin äitiä tekemään sitä perinteisintä ja parhaimman makuista taikinaa. Mami teki työtä käskettyä ja hyvältä maistui - niin kuin aina! Nämä letut nautittiin juhannuspäivänä pienten talkoohommien lomassa, maistui entistä paremmalta pienen uurastamisen jälkeen.
 Isovanhemmat olivat mökillä käymässä ennen juhannusta. Kuvassa isoäitini, joka on sellainen supermummo jollainen haluaisin itsekin tuon ikäisenä olla. Hän käy monta kertaa viikossa jumpissa ja uimahallilla ja pari kertaa hän on soittanut minulle iloisena kun on saanut kuntotesteistä niin hyvät tulokset että taulukot ovat loppuneet kesken! Esikuva <3

 Meillä on tontilla kaksi mökkiä: tämä 70-luvulla rakennettu n.30 neliöinen ja lähes alkuperäisessä kunnossa oleva, sekä uusi isompi huvila. Tässä pikkumökissä olen lapsuuteni kesät viettänyt ja vielä muutamia vuosia sitten ahtauduttiin näiden neliöiden sisään jopa monen hengen voimin. Isoäiti on sisustanut tätä niin kivasti ja nyt kun on tottunut uuteen mökkiin ja sen hienouteen, on entistä nostalgisempaa tulla käymään täällä. Tällä hetkellä mökki on aika vähäisellä käytöllä, mutta esimerkiksi vieraita varten se on todella hyvä Plan B.
 Meillä oli tänä juhannuksena tosi hyvät ruuat, kun haluttiin siskon kanssa kerrankin panostaa niihin. Viime juhannuksena oltiin molemmat vielä lihansyöjiä, mutta tänä vuonna tilanne oli toinen kun ollaan molemmat luovuttu punaisesta lihasta ja kanasta. Kokeilin ensimmäistä kertaa esimerkiksi tätä monen juhlapöydän suosikkia, pavlovaa, josta tuli koko perheen uusi lemppari! Aluksi mietittiin onko iso kakku liian iso meille neljälle, mutta kummasti saimme sen tuhottua yhden lisähenkilön voimin, heh! Niiin herkullista.

Aina kun saan olla äidin koiran seurassa, mun pentukuume nostaa päätään. Koirat on vaan jotain maailman ihaninta ja se on niin selittämätöntä kuinka paljon niistä saa iloa ja onnea joka päivään. Tämäkin pikku riiviö on usein aika rasittava nuoren ikänsä puolesta, mutta ai että kun toinen on vaan niin elämäniloinen ja autuaasti onnellinen jokaisesta näkemästään henkilöstä! Täytyy ottaa mallia tästä neidistä, joka todellakin levittää hyviä viboja ihan kaikkiin ihmisiin ympärillään <3

Meidän naapurimökissä oli muutes vähän epäotolliset olosuhteet. Meidän kaverit tulee sinne aina vuosittain bilettämään hullun isolla lössillä ja siinä ei tehty poikkeusta tänäkään vuonna. Meillä on ollut tapana hengailla niiden kanssa ja meillä on aina ihan hirveen hauskaa yhdessä! Lauantaiaamuna sieltä lähti kaksi mimmiä tiputukseen jonkun rajun vatsapöpön ansiosta. Aluksi ajateltiin, että se on varmaan vaan kovan dokauksen ansiota tai ruokamyrkytys. Noh, lopputulos oli se että sunnuntai-iltaan mennessä melkein nämä kaikki parikymmentä henkilöä oli jonkin asteisen noroviruksen kourissa. Myös siskoni sai tartunnan ja arvatkaa vaan olenko mä nyt ollut tässä vähän varpaisillani - mä oon nimittäin ehkä kaikista ihmisistä oksennuskammoisin ja kukapa siitä nyt pitäisi. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia ja toivon todellakin ettei niitä myöskään ilmene. Mutta se mökki oli kyllä kuin jokin paikallinen Silja Line, sen verran inhottavaa meininkiä että huhhuh!

Katan tarinanurkkaus lopettaa tältä päivältä ja neiti lähtee voitelemaan pari hapankorppua. Addiktio? Kyllä. Kiinnostaako? Eipä juuri. Nam! 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Radiohiljaisuutta

Moi, nyt on jussit juhlittu ja on taas aika kääntää arkivaihde päälle. Mä pääsin mökillä sellaiseen löllöilyfiilikseen ja aikatauluttomuuteen, joten nyt on ollut hieman vaikeuksia saada itseään niskasta kiinni erinäisten juttujen kanssa. Kyllä mä kävin treenaamassa, mutta vähän oli käynnistysongelmia - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mökillä oli ihanaa ja kuvamateriaaliakin tuli otettua, mutta tällä hetkellä mulla ei ole yhtään fiilistä muokata kuvia tai istuskella koneella pidempiä aikoja. Nyt haluan vain olla ja latailla akkuja vikaa kesälomaa edeltävää työviikkoa varten.
Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä fiilis kaikesta - en jaksa pahemmin stressata mitään. Jos mun ei tee mieli meikata, en meikkaa. Jos haluan mennä treenien sijasta viinille ystävän kanssa, mä meen viinille. Jos ei tee mieli nähdä ketään, en näe. Näissäkin kuvissa mulla on likainen tukka, vähän epätasainen iho ja alla muutaman hassun tunnin yöunet, mutta kukapa sitä haluaisi täydellisen siloteltuja kuvia nähdä? Annetaan vaan olla ja relataan.
Tästä viikosta on tulossa ainakin töiden puolesta kiireinen, mutta ensi viikolla voinkin jo kirmata lomalaitumilla. Vapaata riittää aina elokuun alkuun saakka, joten eiköhän siinä ajassa pysty nollaamaan aivot totaalisesti. Mulla ei ole koskaan ollut noin pitkää kesälomaa sitten töissä käynnin aloittamisen jälkeen. Tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta lomailla muutaman viikon ajan, huhhuh! En valita, todellakaan. Tulee kyllä niin tarpeeseen.
kuvat: Joanna Suomalainen
muokkaus: minä

Parasta juuri nyt on Orange Is The New Blackin uusi tuotantokausi, hyvä iltapala ja viltin alla makoilu. Saa nähdä jatkuuko tämä mun radiohiljaisuus vielä pidempäänkin, mutta kuullaan taas kun on enemmän sellainen fiilis!

Pusuja ja haleja! Kuinka teillä menee? Olisi mukava kuulla iloja tai huolia, ihan mitä vaan. Olis vähän ikävä teidän kanssanne rupattelua <3

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hyväuskoinen saa vielä turpaansa

Olen aina halunnut uskoa ihmisistä pelkkää hyvää. Vaikka olisin kuullut heistä jotain juttuja, olen aina halunnut muodostaa heistä oman mielipiteeni henkilökohtaisesti. Mielestäni sen kuuluukin mennä niin, että jos ei tunne niin ei voi tuomita. Lähtökohtaisesti olen siis ajatellut kaikista hyvää ja että näillä muillakin on samat lähtökohdat uusiin ihmisiin tutustumisen suhteen.

Välillä sinisilmäisyys ei ole hyvä juttu. Olen aina tiedostanut sen, että olemalla vähemmän sinisilmäinen voisin välttyä monilta pettymyksiltä. Se, että haluaa aina uskoa hyvää ja parasta kaikista muista ei ole itselleen ehkä paras vaihtoehto. Välillä olisi hyvä osata olla aavistuksen skeptinen ja varpaillaan, edes joskus. Kun antaa jatkuvasti periksi kuminauhan tavoin, saattaa löytää itsensä tilanteesta jossa monet haluavat vain käyttää omaa kiltteyttäsi hyväksi.
_MG_5265_crop
En pidä siitä, että monilla tuntuu nykypäivänä olevan se tyyli että yhteyttä otetaan vain kun tarvitaan jotain. Tai että ollaan vähän niinkuin ystäviä, mutta ei kuitenkaan oteta yhteyttä ilma taka-ajatuksia. Se on mun mielestä tosi tylsää se. On eri asia, että ystävät tekevät yhdessä juttuja joista molemmat hyötyvät siinä muun puuhailun lomassa, mutta kun hommat rupeaa menemään vain toisen aseman hyväksi käyttämiseen, on jotain mennyt vikaan. 

Minussa on se huonoa, että haluaisin aina miellyttää kaikkia. Ihan mitä tahansa päädynkään tekemään, haluaisin kaikkien olevan tyytyväisiä. Toisinaan unohdan kysyä itseltäni mitä oikeasti haluan. Haluanko tavoitella omia unelmiani vai haluanko sittenkin vain että ihmiset ympärilläni ovat tyytyväisiä valintoihini? Tottakai läheisteni onni ja fiilikset ovat mulle tärkeitä, mutta kyllä niiden omien fiiliksien tulisi mennä etunenässä, koska lopulta mun oma onni on se joka mun elämään vaikuttaa.

Olen pitkään halunnut uskoa siihen, että jos mä oon muille kiva niin nekin on mulle kivoja. Mä oon halunnut uskoa siihen, että ihmiset ei teeskentele tai valehtele kun niiltä kysyy miten menee tai puuhaillaanko yhdessä jotain. Harmikseni olen huomannut, että monet on aika hyviä teeskentelemään ja tällaisten tilanteiden jälkeen mä vaan tunnen itseni hölmöksi.
_MG_5310
muokkaus: Jere Viinikainen 
Haluaisin kasvattaa itselleni kovemman nahkan. Haluaisin osata sanoa jyrkästi vastaan hyvin argumentoiden mikäli tilanne niin vaatii. Välillä se on vaan tosi haastavaa, sillä vihaan riitatilanteita. Jopa oman hyvinvointini kustannuksella haluan monissa tilanteissa vain pitää yllä muiden hyvää fiilistä vaikka omani olisi hyvästä kaukana.

Eipä tässäkään taida olla muuta keinoa, kuin että harjoitus tekee mestarin. Sillä en todellakaan halua löytää itseäni siitä tilanteesta, jossa huomaan kaikkien käyttävän sinisilmäisyyttäni hyväksensä. Aion oppia omat rajani ja kertoa kun niitä koetellaan tai niitä on ylitetty. Täytyy vain tietää mitä haluaa ja kuinka sen voi saavuttaa.

xx, Kata

maanantai 20. kesäkuuta 2016

STAND UP PADDLING

Kävimme Långvikin vierailumme aikana kokeilemassa ainakin minulle täysin uutta urheilulajia, nimittäin SUP -lautailua. Lyhenne tulee sanoista stand up paddling, eli nimensä mukaisesti tasapainoillaan tuon surffilautaa muistuttavan esineen päällä. Olin kyllä useasti kuullut tästä lajista ja olin aina halunnut päästä kokeilemaan - nyt oli siis täydellinen tilaisuus! (Huom: halusin tätä niin paljon, että revin Joannan kanssani ylös neljän tunnin yöunien jälkeen, haha).
kuvat: Maria/Twenty Knots
muokkaus: Minä

Tämä oli yllättävän helppoa! Tai siis, pelkkä laudan päällä pysyminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia varsinkaan nyt kun harjoiteltiin uima-altaassa. Aallon liplatus voi tuottaa haastetta, onko teillä siitä kokemusta? Kaipasinkin hieman haastetta ja aloin testailemaan joogasta tuttuja asanoita, kuten alaspäin katsovaa koiraa sekä siltaa. Silta olikin hieman hankalampi tasapainon kannalta ja mä kävinkin sen yhteydessä pulahtamassa altaassa. Oli jotenkin todella vapauttava ja ihana olo kun vaatteet päällä lensi viileään altaaseen lillumaan! Tunti jatkui sitten märillä sortseilla ja urheilurintsikoilla, että ei tuo pulahdus kyllä menoa yhtään hidastanut.

Oli kyllä todella kiva kokeilla jotain uutta lajia, kiitos Twenty Knotsin Marialle ja Paulille! Kyseinen firma järjestää erilaisia lajin variaatioita niin Helsingissä kuin Kirkkonummellakin, kannattaa käydä tsekkailemassa heidän sivujaan jos kiinnostuit lajista. Rohkeasti vaan kokeilemaan, ainakin meikäläistä piristää aina kummasti tällainen vaihteleva harrastelu :) 

Onko teillä kokemuksia tästä lajista? 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Elämän priorisointi

Olen jo tässä jonkun aikaa kamppaillut erään asian kanssa ja tästä aiheesta olenkin jo aiemmin saattanut postauksissani puhua. Se asia on ajankäyttö ja sen optimoiminen. Kun haluaisi puuhastella kaikkea hauskaa, vaikka vuorokaudessa onkin vain tietty määrä tunteja ja tietty määrä pakollisia velvollisuuksia. Mä olen joutunut nyt priorisoimaan kaikkia osa-alueita mun elämässä ja se on kuulkaas yllättävän hankalaa. 

Ja nyt täytyy vaan ottaa sellainen kortti esiin jonka nimi on itsekkyys. 
Pieni itsekkyys on tervettä ja suotavaa. Aina ei voi nimittäin miellyttää muita ja tehdä kaikkea muiden mieliksi. Täytyy miettiä sitä mikä on itselleen tärkeää ja tehdä lisää niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. 

Esimerkki: Mut tekee todella onnelliseksi se, että näen kavereita suhteellisen usein. Heidän kanssaan on ihana puuhastella vaikka mitä juttuja ja ne antaa mulle energiaa arkena sekä viikonloppuna. Vaikka kuinka sitä rakastankin, niin kuitenkin ykkösprioriteetti on esimerkiksi hyvät yöunet päivittäin. Jos haluaisin nähdä kavereita monena päivänä töiden jälkeen ja käydä niiden lisäksi treeneissäkin, mun yöunet voisivat saada kovan kolauksen ja se taas verottaa mun jokapäiväistä fiilistä ja jaksamista. Edellä mainitut treenitkin ovat mulle todella tärkeitä ja antavat mulle energiaa arkeen. Työpäivät tuntuu kivemmilta kun on innoissaan illan treeneistä tai on käynyt aamulla hikoilemassa boxilla. 

Summa summarum: Nämä kolme jos laittaa järjestykseen, menisi se näin: 1. Työ 2. Harrastus 3. Kaverit. Siinä sivussa täytyisi vielä huoltaa parisuhdetta, jolla on hyvät mahdollisuudet arkipäiväistyä liiaksikin mikäli sitä rupeaa pitämään itsestäänselvyytenä ja näiden lisäksi tarvitsen vielä aikaa ihan itsellenikin. Joo-o.
Olen kuullut, että ihmisen elämään mahtuu vain kolme asiaa joihin hän voi huolellisesti panostaa. Mulle ne olisivat työ, harrastus ja parisuhde+perhe. Tottakai kaverit tulevat heti siinä perässä, mutta mulle tämä on normaali järjestys oman jaksamisen kannalta. Olen yllättävän työorientoitunut ja kunnianhimoinen (kauris...)ja se tuo mulle onnistumisen fiiliksiä useammin kuin monet muut asiat. Tällä hetkellä olen myös todella innoissani crossfitista ja haluan panostaa siihen parhaani mukaan. Kun työpäivän jälkeen menee treeneihin, ei siinä hirveästi muulle aikaa jää. 
Onneksi viikonloput ovat hyvää aikaa huoltaa ystävyyssuhteita. Silloin on pääosin todella hyvin aikaa sopia tapaamisia ja olla muutenkin rennommin. Jotenkin se on vaan niin hankala hyväksyä ja sisäistää, että mulle on liian raskasta sopia liikaa menoa työpäivien lisäksi. Tällä hetkellä olen yrittänyt saada mahdollisimman paljon kuvauskeikkaa, jotta saan elämäni rahoitettua, heh. Eli nekin vievät vapaa-aikaani, mutta se on kyllä onneksi tosi mieluista puuhaa että ei siinä mitään. Mun vaa täytyy opetella se taito, etten sovi liikaa juttuja viikolle. Ei ole helppoa sopia tapaamisia sellaisten kavereiden kanssa joilla on arkipäivät suhteellisen tyhjiä ja itselle tulee vaan sellainen fiilis että nyt mä oon se joka ei koskaan pysty tapaamaan. Mutta kyllä se vaan niin on, että ei mun täydy koko ajan huidella jossain jos en halua. Niin se vaan menee.
Tällä hetkellä mä tosissaan haluan panostaa mun harrastuksiin ja tiedän saavani niistä paljon energiaa. Enkä mä mitään paineita tietenkään koe ystävien tapaamisesta, mutta ymmärrättekö mun pointin? On vaan vähän hankalaa hyväksyä se että on aikuinen eikä kaikelle haluamalleen vaan löydy aikaa, heh. Oikeastaan odotan sitä että syksyllä alkaa taas koulu ja on ainakin muutama kuukausi aikaa elää ei-niin-aikataulutettua elämää ja toteuttaa itseään monella eri tapaa. Sitten mä voin varmasti nähdä ystäviä useammin ja järkkäillä kuvaustreffejä monesti viikossa silti treenejä ja parisuhdetta unohtamatta. 

kuvat: Liisa Kivi
muokkaus: Minä

Mainitakseni vielä sellaisen jutun, että mä kaipaan todella paljon myös omaa aikaa ihan vaan olemiselle ja rauhoittumiselle. Mua ahdistaa liika aikataulutus ja kiire, joka voi johtaa siihen etten osaa enää nauttia mistään täysillä. Ne jutut mitä päädyn tekemään, ne haluan tehdä täydellä tunteella ja rauhassa, liikaa kiireitä takaraivossa miettimättä. Mutta näissäkin asioissa harjoitus tekee mestarin, I guess. 

Johan tuli avautuminen. Jakaako joku mun kanssa samoja fiiliksiä? 

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Uusi juttusarja: Luonnonkosmetiikka

Sateista lauantaiaamua itse kullekin! Täällä Espoossa ainakin sataa vettä ja ilma on harmaa, eli mikäs olisikaan sen parempaa kuin tulla höpöttelemään kauneusjuttuja blogin puolelle? 

Lähiaikoina olen kyseenalaistanut paljon omia tottumuksiani. Yksi normaaleista rutiineistani on saanut ison muutoksen, kun olen pikkuhiljaa pyrkinyt eroon kemikaaleja pursuavista meikki- ja kauneudenhoitotuotteista ja halunnut niiden sijaan käyttää luonnollisempaa kosmetiikkaa. Sain Sugar Helsingiltä testiin mahtavia tuotteita juuri omia tarpeitani ajatellen ja nyt olen päässyt rauhassa testailemaan niitä. Luvassa on siis muutamia postauksia aiheesta, kun suosittelen teille omia lemppareitani. Muistutan vielä, että kirjoitan tuotteista täysin vapaaehtoisesti, joten nämä ovat aitoja mielipiteitäni ja sydämeni pohjasta haluan suositella näitä tuotteita teille. 
Ensimmäisenä on luvassa seuraavat tuotteet: Mádaran kuorintavoide, Burt's Bees -käsirasva sekä Oblebikha Siberican suihkuvoide.
Mádara on minulle täysin uusi tuttavuus luonnonkosmetiikan saralla. Tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin oikeastaan kaikki luonnonkosmetiikka on mulle vielä ihan uutta ja tuntematonta. Se on vähän sellainen harmaa alue, johon olen innokkaasti yrittänyt sukeltaa ja ottaa sen haltuuni parhaani mukaan. No anyway Mádara on kuulemani mukaan noussut Suomessa yhdeksi hypetetyimmäksi luonnonkosmetiikkamerkiksi - eikä turhaan. Pakkaukset ovat kauniita ja simppeleitä ja monet tuotteet sopivat päivittäiseen käyttöön ilman kummempia kikkailuja. Tähän kuorintavoiteeseen ihastuin ensikokeilulla: aivan mielettömän ihana tuoksu ja hellävarainen mutta tehokas kuorinta nostivat tämän yhdeksi kylppärini ykköstuotteeksi. 
Burt's Bees -käsivoide on valmistettu mehiläisvahasta ja banaanista. Tämä tuoksu!! Aivan ihana. Rasva on kermaista ja todella hyvin kosteuttavaa ja erityismaininta juurikin siitä tuoksusta, jota tykkään aina jäädä haistelemaan iltaisin käteni kosteutettua. 
Oikealla on Oblebikha Siberican suihkugeeli, joka sekin tuoksuu älyttömän hyvälle ja on kaiken lisäksi pakattu älyttömän nättiin pakkaukseen! Tätä on ihana pumpata kämmenille suihkun aikana ja geeli on hieman vaahtoutuvaa ja hyvin levittyvää. Tämänkaltaisia tuotteita kyllä kehtaa pitää esillä kylpyhuoneessa, vai mitä mieltä te olette?
Näillä tuotteilla onkin näköjään paljon yhteistä: hyvät tuoksut ja kauniit pakkaukset. Mulla on ollut jotenkin paljon parempi mieli kun olen nyt päässyt enemmän tähän luonnonkosmetiikan makuun. Enää en halua laittaa kasvoilleni aineita joista en tiedä mitään ja vain arvailla kuinka montaa kemikaalia ne sisältävät. Miksi en siis käyttäisi yhtä tehokkaita ja kaiken lisäksi hellävaraisempia tuotteita jos ne tehoavat yhtä hyvin kuin kemikaaleillakin höystetyt versiot? 

Mikä on teidän suhteenne kosmetiikkaan? Oletteko te jo testailleet luonnollisempia versioita vai eivätkö ne voisi kiinnostaa pätkän vertaa? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia kosmetiikka-asioista ja jos teillä on mielessä jotain hyviä tuotteita joita kannattaa testailla, niin mä otan mielelläni vinkkejä vastaan! 

Seuraavaksi puhutaan vähän hiustenpesusta luonnonmukaisin keinoin. Saa myös ehdottaa toiveita aihealueittain, otan kaikki toiveet huomioon ja korvan taakse :-)

torstai 16. kesäkuuta 2016

Herkullista sekä astetta terveellisempää leffaherkkua

Olin odottanut viime perjantaita kuin kuuta nousevaa. Olin ollut koko viikon jostain syystä todella väsynyt ja askeleet suurinpiirtein laahustivat kohti viikonloppua: odotin innolla että pääsen vain lepäämään ja rentoutumaan treenien ulkopuolella. Halusin vain makoilla sohvalla ja latailla akkuja tulevaa viikkoa varten. 
Kun perjantai koitti, olin jo lyönyt lukkoon seuraavanlaiset suunnitelmat itseni kanssa: kotisohva, punnarin herkkuja, leffaa ja totaalista nollaamista ilman mitään velvollisuuksia. En voinut kuvitellakaan, että lähtisin jonnekin riekkumaan kun maailman paras asia tuntui olevan pehmeä peitto ja x-asento. Sattumalta Laura laittoi mulle seuraavan kaltaisen viestin "Voitaisko käydä ostamassa punnarista herkkuja ja katsoa jotain leffaa?".. Siis öö JOO?! Great minds think alike, niinhän se menee. 
Päätettiin sitten kasata itsellemme kunnon herkkuarmeija. Mä nappasin Fafa'sista bataattiranskalaiset, käytiin ostamassa punnarista jugurttipähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, tehtiin ihanaa hummusta ja paistettiin halloumia. Tähän päälle vielä huono kauhuleffa ja täydellinen perjantai oli taattu. 
Nää herkut oli tosi hyviä ja mikä parasta, näistä ei jäänyt millään tasolla huono olo. Ruokaisaa ja makeaa sopivissa määrin ja ainakin allekirjoittaneen yksi lemppariherkuista maan päällä on nuo bataattiranskalaiset. Suosittelen kaikkia kokeilemaan tällaisia ravintolaversioita! Todella hyviä ranskiksia saa myös Soi Soista sekä Just Vegestä Sörnäisistä. 
Ajattelin vinkata teille näistä herkuista näin viikonlopun kynnyksellä. Suosittelen kokeilemaan näitä jos tiedossa on leffailta tai muuten vaan jokin hengailuilta, johon pienet naposteltavat sopisivat. Toki bataattiranskalaisia voi itsekin tehdä, ei yhtään huono sekään! 

Bataattiranskalaiset:

Pilko bataatit ranskalaisten mallisiksi. Laita suolaa, pippuria ja öljyä ja laita ranskalaiset uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi tai niin pitkäksi aikaa kunnes ranskalaiset ovat rapeita.

Hummus:

Laita yksi paketillinen valmiiksi keitettyjä kikherneitä blenderiin tai muuhun vastaavaan, jolla saat herneet rikottua. Lisää reilusti öljyä, suolaa, hieman vettä, yrttejä ja halutessasi myös muita mausteita. Sekoita niin kauan kunnes massa on tasaista ja kuohkeaa.

Ihanaa ja herkullista loppuviikkoa kaikille!