keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mä en jaksa suorittaa

Olen tehnyt lähiaikoina huomioita omasta käyttäytymisestäni, miettinyt kuinka suhtaudun erilaisiin asioihin ja sen seurauksena tehnyt huomioita, kuinka voisin kehittyä erilaisten tilanteiden yhteydessä. On kuulkaa yllättävän haastavaa yrittää katsoa omia tekemisiä lintuperspektiivistä ja koittaa muuttaa omia käyttäytymismalleja. Oletteko koskaan kokeilleet?
_MG_3075
Yksi oleellisin tekemäni huomio liittyy arkiseen suorittamiseen. Nyt varsinkin, kun arkipäiväni noudattavat työn kannalta samaa kaavaa, ovat illat aina vapaana ja voin joko a) mennä kuntosalille tai b) tehdä jotain muuta. Muutamana päivänä viikossa päätän mennä kuntosalille ja muuten olenkin sitten vapaa tekemään jotain muuta. Suunnitelmiani tahdittavat myös kanssa-asujani menot ja koitan laskelmoida kotona olemisemme siten, että yhteistä aikaa tässä arjen pyörityksessä jäisi aina edes hippusen verran. Siten, että voisi edes pari kertaa viikossa katsoa yhdessä Ummikkojen ulkomaatoilailuja tai Kardashianeita ja nauraa kippurassa viltin alla toisen kainalossa makoillen. _MG_3052
Välillä näiden liikkuvien osien järjesteleminen tuottaa yllättävän paljon stressiä, ainakin meikäläisessä. Työpäivän jälkeen olisi ihana käydä joogatunnilla ja mennä sieltä kotiin ruuanlaittoon. Toisaalta olisi myös ihana mennä suoraan kotiin ja tehdä vaikkapa lasagnea ja silti olisi vielä iltaa jäljellä puuhastella esimerkiksi blogijuttuja. Tai sitten vaan lösähtää kotisohvalle noutoruuan kanssa (ah, perjantait), katsoa Netflixiä ja olla miettimättä mitään kummempia.

Mulla vaan käy ongelmaksi, että mä usein haluaisin toteuttaa tän kaiken ihan joka päivä. Töistä joogaansaunaansuihkuun -rentoilua, kotona hartaasti maittavaa ruokaa, kolme jaksoa Shamelessia, blogijuttuja, kaverin videon ja kuvien editoimista, kotivenyttelyt.. Välillä on tosi vaikeaa päättää, miten sen vapaa-ajan järjesteleekään. Ja tästä päästäänkin aasin siltana päivän aiheeseen._MG_3016 _MG_3073
Kun meikämandoliinia alkaa ressaamaan!! Välillä jo maanantaina tulee sellainen fiilis, että täytyisi suunnitella kaikki viikon menot tarkasti valmiiksi, että aikaa jää myös rentoutumiselle ja sellaiselle henkiselle hyvinvoinnille. Vaikka haluaisin vaan kulkea hiukset hulmuten ja jalat kevyesti askeltaen viikosta toiseen, on se pieni suunnittelu mielestäni välttämätöntä. Mutta kun se menee liiallisuuksiin, ei lopputulos ole hyvä ollenkaan. Viime viikko ja viikonloppukin oli sellaista showta aamusta myöhään yöhön asti huonoilla yöunilla varustettuna, että olin todella onnellinen kun uusi viikko ja normaali rytmi alkoi taas maanantaina. _MG_3060
Täten olen nyt päättänyt, että stressaan vähemmän. Olen pitänyt tämän ajatuksen mielessäni jo monta kuukautta ja jatkuvasti sen toteuttamista ollaankin työstetty ihan jokapäiväisessä arjessa, mutta aina aika ajoin se stressiheikki nostaa päätään jostain stressiheikkien syövereistä.

Tämä mun stressitön aikakauteni alkaa tästä viikosta, jolloin pidän rennomman viikon treenaamisesta. Annan kropalle aikaa rauhoittua, nauttia hyvästä ruuasta, joogassa hikoilusta, rakkaiden seurasta ja siitä, että koko ajan ei oikeasti tarvitse olla menossa jonnekin. Mun kroppa ja mieli saa oppia sen, että tässä maailmassa on (toivottavasti) vielä vuosia vuosia vuosia aikaa tehdä kaikkea, eikä sitä tarvitse heti samaan syssyyn toteuttaa. Viikonloppu kerrallaan tapaan ihania ystäviäni ja puuhaan heidän kanssaan kaikenlaista. Viikko kerrallaan opin aikatauluttamaan menoni siten, että ehkä joka kuukausi olen astetta parempi aikatauluttaja.
_MG_3077
Do whatever makes you happy, joo. Mutta pitää pienesti priorisoida, että mitä tekee ja milloin tekee. Musta tuntuu, että mun elämässä on nyt niin paljon kaikkea jolle haluaisin antaa omaa aikaani, mutta se 24 tuntia joka meille vuorokaudessa siunaantuu, on loppujen lopuksi aika vähän.

No mutta, tässä oppii koko ajan itsestään ja maailmasta ja muista ihmisistä ja kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja kaipa se on ihan ookoo, että välillä eksyy ja sitten palaa takaisin oikealle polulle. Ja tänään mä aion viettää illan viltin alla huonolle komedialle hihittäen.

Rakkautta ja lämpimiä kaulahuiveja sekä vettäpitäviä kenkiä kaikille,
Kata

maanantai 8. helmikuuta 2016

Meidän koti

Nonnih. Nyt on muutosta aikaa kolmisen viikkoa ja vihdoin ollaan asetuttu kotiin vähän paremmin päivä päivältä. Muuttolaatikoiden purkamisessa kului yllättävän paljon aikaa, mutta kun ne oli saatu pois silmistä niin meikämandoliinihan oli ihan into piukeana - vuorossahan oli nimittäin se varsinainen sisustaminen! Olen tykännyt aina sisustaa - ihan niistä ajoista lähtien kun asuin omassa pienessä huoneessani porukoiden yläkerrassa. Sieltä tähän päivään asti oma makuni sisustamisen suhteen on muuttunut aika paljon ja omia mieltymyksiä sekä niiden muuttumista on ollut mielenkiintoista seurata.

Tässä on linkki postaukseen, jossa näkyy vanhan kotimme sisustusta aika hiljattain muuttomme jälkeen. Ensimmäinen yhteinen kotimme ja muutama Ikea -reissu. Lopputuloksena paljon vaaleaa, kauniita pintoja ja aika vähän personallisuutta. Tykkäsin asua siellä, mutta tässä parin vuoden aikana sisustukselliset mieltymykseni ovat muuttuneet niin paljon, että odotin innolla niiden toteuttamista. Siinä missä ennen halusin valkoista ja modernia, haluan tänä päivänä rouheaa, maanläheistä ja sopivissa määrin modernia. Onneksi meillä on nyt yli kymmenen neliötä enemmän tilaa toteuttaa näitä suunnitelmia, hih!
_MG_2883 _MG_2877 _MG_2870 _MG_2895 _MG_2907 _MG_2898 _MG_2920 _MG_2909 _MG_2896 _MG_2891 _MG_2890 _MG_2885 _MG_2921 Olen nauttinut tosi paljon siitä, että olen voinut toteuttaa jo pitkään mietittyjä haaveita nyt täällä uudessa kodissa. Olen laittanut vaatteita värijärjestykseen, saanut laittaa kaikki takit ja kengät nätisti ojoon vaatehuoneeseen ja yhdessä ollaan valittu tänne paljon uusia kalusteita erilaista ilmettä tuomaan. Meillä oli esimerkiksi pakollisena hankintana uusi ruokapöytä, kun vanha oli liian iso uuteen keittiöön. Nyt meillä on 110 cm leveä, meille juuri sopivan kokoinen valkoinen kaunotar ja sohvakin saatiin vaihdettua Ikean Ektorpista divaanilla varustettuun erilaiseen yksilöön. Kiva, kun täällä on niin paljon uutta ja jännittävää, heh!

Vielä täytyisi saada tauluja ja hyllyjä seinille, löytää sopiva kirjahylly ja hankkia muutamia pikkujuttuja vähän kaikkialle. Hiljaa hyvä tulee. Sisustamisessa on parasta se, ettei projekti valmistu ikinä vaan aina voi keksiä jotain uutta ja kivaa. Minkälaisia sisustajia te olette vai kiinnostaako nämä jutut ylipäätään? 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

L A U R A

_MG_0531 _MG_0518 _MG_0470 copy _MG_0497 _MG_0493 copy
Oli syksy. Oikeastaan talvi. En enää muista, tuntuu kuin siitä olisi jo kauemman aikaa. 

Kolme kaveria, kolmea lajia osaamista, kamera, vaatteet, meikit ja yksi päivä. Visioita, toteutusta, riemun kiljahduksia, itsensä ylittämistä, uusia kokemuksia. Vaateidenvaihtoruljanssia toinen toisensa perään. Pakkasesta kipristyviä varpaita ja ärräkahvia. Viinirypäleitä toimiston pöydällä ja patongin muruja pitkin lattiaa. Niistä oli meidän päivä tehty.

Nämä kuvat ovat suorastaan mun pieniä lapsosia, omia suosikkeja. Aloin selailemaan näitä kuvia nyt kun aloin tutkailemaan ottamiani kuvia viime vuodelta. Tällä viikolla musta tuli yrittäjä, ihan aikuisten oikeasti. Haluan vuosien päästä selailla samaan tyyliin omia luomuksiani ja olla niistä yhtä ylpeä. 

Nyt on aika kääntää uusi vaihde päälle, ajaa kovempaa kuin aiemmin. Let's mennään vuosi 2016, olen nyt päättäväisempi kuin koskaan ennen.


tyyli: Henrietta Hyttinen

malli: Laura Laukka

kuvat: Minä

lauantai 6. helmikuuta 2016

Relamood: ON

Eilen oli aikamoinen päivä. Tai no ihan totta jos puhutaan, koko viikko on ollut aikamoinen. Huippuja päiviä, paljon naurua ja hauskoja hetkiä, mutta vastapainoksi myös paljon kiirettä, juoksemista (eräänä päivänä kirjaimellisesti juoksin suurimman osan työpäivästä) ja vaikeita aamuheräämisiä.

Tämä viikko pistettiin pakettiin eilen, kun menin vapaaehtoisesti avustamaan erään musiikkivideon kuvauksia oman työpäiväni jälkeen. Oli todella mielenkiintoista ja hauskaa, mutta kyllä se koko viikon takainen väsymys alkoi painamaan siinä ennen puolta yötä. Olisin vaan halunnut käpertyä keräksi ja tuudittautua syvään uneen, hah! Onneksi selvittiin siitä kunnialla ja oli tosi kiva kun sain värvättyä pari kaveria mukaan ja meillä oli hauskaa koko illan ajan. Tuli kyllä ennätys työpäivän pituudelle ja oli mieletön fiilis kun päsin vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan tietäen, että aamulla saan rentoilla niin paljon kun vaan huvittaa._MG_2853 _MG_2857
Ja rentoillut mä kyllä olenkin. Aamu starttasi myöhään nukkumisella ja smoothiebowlia väsäämällä. Nää on näitä viikonlopun luksushetkiä, kun näinkin pienet asiat tuovat niin hyvän mielen. Smoothiebowlia koristellen, sitä puhtaissa lakanoissa nautiskellen ja rästiin jääneitä sisustuslehtiä lueskellen. Oli myös ihanaa pitkästä aikaa ottaa valokuvia päivänvalossa, se kun on tässä ollut vähän kortilla työpäivien jälkeen. Onneksi päivä pitenee jatkuvasti ja kohta sitä valoa riittää vielä pitkään töistä pääsyn jälkeenkin!_MG_2851
Smoothiebowl yhdelle: 

kaksi banaania
mansikoita
kaurahiutaleita
vaniljaheraa

koristeeksi:

chiasiemeniä
banaania
siemeniä
kaakaonibsejä
maapähkinävoita
pellavarouhetta
pähkinöitä
_MG_2860
Tämä päivä jatkuu rennoissa merkeissä sukulaisia tavaten ja vapaasta illasta nauttien. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

xx, Kata

tiistai 2. helmikuuta 2016

Tiukka treeni kaverin kanssa

Heippa! Olenkin maininnut täällä teille, kuinka mua ei ole hirveästi huvittanut tehdä sitä tyypillistä salitreeniä enää vähään aikaan, vaan olen kaivannut tilalle vähän vaihtelua. Jooga ja kehonpainotreeni on tullut pysyväksi osaksi arkea ja perus puntilla käymisen määrä on vähentynyt, vaikkei kuitenkaan ihan loppunut kuitenkaan. Luin aika hyvään saumaan Annikan erään postauksen, jossa hän vinkkasi hyvästä paritreenistä jonka hän oli tehnyt kaverinsa kanssa hiljattain. Innostuin heti ideasta ja pyysin kaverin treeneihin mukaan.
_MG_2642 _MG_2648 _MG_2653
Tässä on siis ideana se, että treeni tehdään kerran ja vuorotellen sarjoja tehden saadaan nuo kaikki 100 toistoa aikaiseksi. Lopuksi tulee sitten viimeinen rutistus, kun burpeita tulisi molemmille kertyä 100 kappaletta. Kyllä, ihan hiton hapottavaa, mutta ei mahdotonta.

Yksi kierros:

100 Vauhtipunnerrusta

100 Maastavetoa

100 Etukyykkyä

100 Kahvakuulan heilautusta

100 Burpeeta per nenä

_MG_2644
Me ollaan tehty tuo treeni nyt kaksi kertaa ja toimivaksi tyyliksi ollaan todettu kymmenen toiston sarjat. Se on sellainen sopiva rytmi, jolloin molemmat jaksaa puristaa tarpeeksi tarmokkaasti ja saa aina lepäillä hetken aikaa sillä aikaa kun kaveri rehkii. Ollaan sovittu tekevämme tämä setti aina tasaisin väliajoin ja jo näin toisen kerran jälkeen parannettiinkin aikaa jo muutamalla minuutilla edelliseen kertaan verrattuna, jee!

Mun mielestä tää treeni on todella hyvää vaihtelua perus salitreenin rinnalle ja kun tangossa on tarpeeksi pienet painot, jaksaa tämän varmasti kuka tahansa - ei tarvitse olla nopea vaan musta on jo tosi hieno saavutus kun on vetänyt treenin loppuun. Ekalla kerralla burpeiden kohdalla olisi tehnyt mieli luovuttaa, mutta ai hitto kuinka palkitsevaa se onkaan kun treeni on pulkassa ja fiilis hivelee taivasta. Yaaass!
_MG_2680
Tässä voi tosiaan vaihdella näitä liikkeitä ihan oman mielen mukaan, mietin että välillä voisi painottaa ala- ja välillä puolestaan yläkroppaa. Toisaalta tämäkin setti on tosi hyvä kun tulee tasapuolisesti koko kropalle ärsykettä.

Oletteko te kokeilleet jotain vastaavia rutistuksia tai jopa tätä samaa settiä? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja etenkin vinkkejä kivoista paritreeneistä!

xx, Kata

kuvat: Laura Laukka

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vegaanit burgerit

Heissan! Meinasi ihan unohtua tämän hamppariohjeen postaaminen, asiahan oli pakko korjata pikimmiten kun muistin koko jutun. Näistä hamppareista tuli nimittäin sen verran hyviä, että olisi suorastaan harmi olla laittamatta hyvää kirtämään.

Ette ehkä tiedä tätä, mutta mulla on ollut jo pidemmän aikaa missona tehdä sellaista kasvisruokaa, josta myös vannoutunut lihansyöjä -poikaystävänikin pitäisi. Meillä on aina omat ruuat ja välillä kun pyydän herraa maistamaan mun mielestä ah-niin-tajunnanräjäyttäviä ruokia, hän päästää suustaan sellaisen hymähdyksen, tiedättekö, ihan ookoo -hymähdyksen. En ole kuitenkaan luovuttanut tämän asian suhteen ja edelleen odotan sitä päivää kun herra jättää taakseen kaikki kasvisruokavaliota koskevat ennakkoluulonsa. Toivossa on hyvä elää?

Mutta tiedättekö mitä. Nämä burgerit olivat ensimmäinen succee. Näille jopa hän näytti vihreää valoa ja popsi oman annoksensa viimeisintä murua myöten. Aikamoinen suoritus, vaikka itse sanonkin, heh.
_MG_1569
Kelataanpas hieman takaperin siihen päivään, kun päätin kokeilla näitä hamppareita. Katselin erilaisia reseptejä netistä ja törmäsin linssipihvien reseptiin. Yht'äkkiä sain mielikuvan vegeburgereista bataattiranskalaisten kera. Ihan out of the blue. Sillä sekunnilla päätin, että tänään meillä syödään hampurilaisia, piste. Ja onneksi syötiin, näistä tuli mun uusi lemppariruoka.

Mitä niihin sitten oikein tuli?

Bataattia, marinoitua jalotofua, tomaattia, salaattia ja soijamaidosta tehtyä majoneesia. Niin yksinkertaista ja niin helppoa (rakkautta). 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi yksi bataatti sopivan kokoisiksi paloiksi, joista tulee hampurilaisen 'sämpylät'. Viipaloi toinen bataatti tai puolikas ranskalaisten muotoisiksi viipaleiksi. Asettele ranskalaiset ja 'sämpylät' pellille ja ripottele päälle hieman suolaa ja muutamia tippoa öljyä. Ranskalaiset kannattaa asetella siten, että ne eivät ole liiemmin toistensa päällä. Näin niistä tulee helpommin rapeita ja herkullisempia naposteltavia. Tyrkkää pellillinen uuniin ja valmistele muut osiot sillä aikaa kun bataatit paistuvat (n.20min).

Viipaloi marinoitu jalotofu (tai muu valitsemasi kiinteä tofu) suhteellisen paksuiksi pihveiksi. Laita pannulle valmistumaan öljytilkan kera. Marinoituja tofuja ei liiemmin tarvitse maustaa, itse tykkään laittaa vaan suolaa ja ehkä jotain yrttimaustetta kaveriksi. Pihvit ovat valmiita kun ne ovat saaneet hieman kullanruskeaa sävyä ja ovat myös vähän rapeita.

Majoneesiin tarvitset 1 dl soijamaitoa, n.3dl öljyä sekä 1 rkl sitruunamehua. Kaada soijamaito blenderiin tai syvään astiaan. Kaada öljyä hiljalleen samalla kun blendaat tai käytät sauvasekoitinta. Massaa joutuu sekoittamaan aika pitkään, ennen kuin se alkaa kiinteytymään. Eli ihan kärsivällisesti vaan! Kun massa alkaa kiinteytymään, voit lisätä sitruunamehun seoksen joukkoon. Tadaa, valmista tuli.

Kun kaikki vaiheet ovat valmiina, voit aloittaa itse hampurilaisen kasaamisen. Väliin voi tietenkin laittaa ihan mitä vaan haluaa, vain taivas on rajana! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä, etenkin tuo marinoitu jalotofu maistuu todella herkulliselta bataattisämpylöiden välissä.

Lähteekö kokeiluun? 

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lottovoittajan on helppo hymyillä?

Tiedättekö kun ihmiset toivoo lottovoittoa, sellaista tiedostamatonta ja yht'äkkistä rahakasaa omalla tilillä, joka antaa elämälle rajattomat mahdollisuudet matkustella, ostaa kalliita juttuja ja hemmotella itseään ja läheisiään kaikilla mahdollisilla tavoilla? Usein monien suunnitelmiin kuuluu myös töiden lopettaminen ja tilalle tulisi mitä? Päivästä toiseen hengailua? Urheiluautojen ostamista, Stockmannilla pyörimistä, Pariisissa shoppailua? Mua on aina kiinnostanut tämä aihe ja kyllähän mäkin aina toisinaan unelmoin entä jos. Entä jos voittaisinkin, mitä mä sitten tekisin? Antakaas kun mä kerron teille erään tarinan._MG_2611 _MG_2584
Aika tarkalleen vuosi sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, että kaikki elämän osa-alueet rullasivat todella hienosti. Ystävien kanssa oli kivaa puuhaa, parisuhdekin oli hyvällä tolalla, asuimme suhteellisen uudessa asunnossa ihanaa omaa arkeamme, näin sukulaisiani säännöllisin väliajoin, treenasin tavoitteellisesti ja sain virtaa päiviini esimerkiksi uuden raakasuklaareseptin kokeilusta ja sen lopputuloksen nautiskelemisesta. Koulustakin oli paljon vapaata, ah, kuulostaapa täydelliseltä! Jää aikaa kaikkeen muuhun ja voin panostaa esimerkiksi urheiluun ihan kybällä.

Okei Kata, rauhotuppas vähän.
_MG_2577 _MG_2613 Mietitäänpä tilanne, jossa normaalilla ihmisellä on vuorokauden aikana käytettävissä 24 tuntia miinus yöunet. Mulla se tarkoittaa aikalailla sitä, että vapaata aikaa kertyy 18 tuntia per päivä. Kuntosalilla käyminen vie 1,5 tuntia. Ystävien satunnainen näkeminen 2 tuntia muutaman kerran viikossa. Perheenjäsenten näkeminen vielä vähemmän. Mihis tämä kuuluisa vapaa-aika sitten kuluu? Blogin päivittämiseen menee päivittäin pari tuntia. Loput ovatkin sitten vapaata, siis todellakin vapaata aikaa. Kuulostaa niin ihanalta, mutta onkin oikeasti kaikkea muuta.

Herään aamulla. Jo toista tai kolmatta viikkoa peräkkäin herään ajatukseen, ettei minulla ole tulevana päivänä velvollisuuksia. Kukaan ei odota minulta yhtään mitään. En ole mitenkään hyödyksi tänäänkään ja kukaan ei huomaisi jos homehtuisin sängyn alla koko päivän pimeän tuloon saakka. Kyyneleet alkavat valumaan poskiani pitkin ja lopulta ne yltyvät lähes hysteerimäiseen vuodatukseen, jolle ei näy loppua. Hämmentynyt poikaystäväni yrittää kysyä mikä vaivaa, en osaa vastata. Haluan vain huutaa ja itkeä, että voisiko joku tarvita mua. Voisiko joku tulla kertomaan mulle miten käytän nämä kaikki vapaapäiväni olematta täysin surkea ja hyödytön paskakasa päivästä toiseen. En ollut onnellinen. En sinä aamuna ainakaan.

Tilanne oli ahdistava. Vaikka kuinka se ajatuksen tasolla kuulostikin ihanalta lötkötellä kotona päivästä toiseen ja olla tekemättä mitään, kyllä siinä parin Netflixin tuotantokauden loppuun kuluttamisen ja toistuvien päivärutiinien (salilla käymisen ja blogipostauksen kirjoittamisen) jälkeen alkoi toden teolla pännimään. Silloin mä tiesin, että jos mä joskus lotossa voitan, mä en hitto vie lopeta mun duunia.
_MG_2586
Työnteko luo meille rutiinia. Oli se sitten aamulla, päivällä tai yöllä tapahtuvaa, pitkä- tai lyhytkestoista puurtamista, luo se meille tunnetta olla tärkeä ja haluttu. Joku haluaa että me tehdään jotain ja tunnemme olomme tärkeäksi. En olisi arvannut tämän asian merkitystä ennen viime kevättä. Onneksi nyt tiedän sen ja samalla moni muukin asia avartui mulle samaan aikaan.

Vaikka voittaisin lotossa ja saisin lopettaa duunin, en haluaisi lopettaa sitä vaikka mulla olisikin mahdollisuus olla tylsistymättä päivästä toiseen. Mä olen nimittäin ottanut tavoitteeksi, että löydän itselleni sellaisen duunin ja aseman tässä elämässä, etten mä halua lopettaa mun töitä vaikka mulle lätkäistäisiin jättimäinen summa kouraan millä hetkellä hyvänsä. Mun tavoitteena on löytää sellainen paikka jossa viihdyn, tunnen itseni tärkeäksi, tunnen kehittyväni siinä mitä ikinä teenkään ja koen onnistumisen tunnetta päivästä toiseen. Se on mun tavoite, joka on mielestäni ihan realistinen. Meillä kaikilla on käytännössä samat lähtökohdat tavoitella omia unelmiamme pienemmällä tai isommalla mittakaavalla.

En aio enää tyytyä kortteihin jotka mulle sattumalta jaetaan. Mä aion napata korttipakasta just ne mun omat kortit, juuri ne hertat mitä mä tarvitsen tässä elämässä. Elämässä joka muuten tapahtuu nyt eikä myöhemmin.
_MG_2580 _MG_2617
Näin vuoden jälkeen voin onneksi kääntää suunpielet ylöspäin - en pelkästään työrintaman puolesta vaan ihan kaiken muunkin. Musta tuntuu että olen vuoden aikana kasvanut enemmän kuin koskaan aiemmin yhtä lyhyessä ajassa. Mä tiedän paremmin mitä haluan ja milloin haluan. Olen motivoitunut oikeista asioista ja teen töitä niiden eteen. En ole itselleni liian ankara, vaan nautin kaikesta mahdollisesta mitä mun eteen astuukaan. Tällä hetkellä olen motivoitunut ihanasta ja inspiroivasta työympäristöstäni ja voin vaan olla kiitollinen tämän hetkisestä tilanteestani.

Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Mä en ole enää se kuollut kala vaan jotain paljon parempaa ja mä aion kehittyä siinä päivä päivältä, mä lupaan.

Jos mä joskus voitan lotossa, toivon että siihen mennessä mä voin hymyillen todeta kuinka mä en mistään hinnasta lopettaisi työn tekoa. Pienin askelin rakennan itselleni polkua, joka mahdollistaa tämän skenaarion. Work hard and stay humble.

xx, Kata

kuvat: Laura Laukka