lauantai 28. toukokuuta 2016

3x lemppari treenityyli

Iltaa! En tiedä kuinka moni on tällä hetkellä koneen ääressä, mutta mulla on nyt pitkästä aikaa rauhassa aikaa istua koneen ääreen ja kirjoitella tänne taas juttuja. No anyway, luet tämän tekstin sitten missä vaiheessa tahansa, aion nyt kertoa taas vähän omasta treenaamisestani.

Niinkuin olenkin maininnut aiemmin, oma treenaamiseni on muuttunut aika radikaalisti tässä puolen vuoden aikana. Monet viikottaiset lihaskuntotreenit ovat vaihtuneet täysin fiilispohjaiseen joogaamiseen, uimiseen, juoksuun, lihaskuntoon ja kaikkeen siltä väliltä. Mun ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli mennä salille yksin painojen kanssa heilumaan ja ne pari kertaa tässä mitä oon salilla käynyt, ovat tuntuneet vähän oudoilta. Ehkä se yksin treenaaminen ei enää olekaan se mun oma juttu ja olenkin nyt ilmoittautumassa On ramp -kurssille, jotta voisin aloittaa säännöllisen crossfitin harrastamisen. Ennen mun mielestä oli ihan parasta päästä salille vain omien musiikkien ja ajatusten kanssa ja se olikin aina päivän kohokohta. Nykyään en kaipaa ollenkaan sellaista, vaan muista inspiroitumista, tsemppejä, hyvää fiilistä ja vaihtelevuutta. 
Tällä hetkellä teen tosi randomisti erilaisia treenejä, mutta kyllä ne ovat sellaista tietynlaista kaavaa alkaneet noudattamaan ja selkeet lempparit ovat nousseet esiin tässä fiilispohjaisessakin treenissä. 

Ensimmäinen lempparini on juoksu. Ilman päämäärää, musat korvilla, fiilis korkealla. Juoksu voi kestää 15 minuuttia tai se voi kestää 45 minuuttia. Se voi olla hidas- tai kovatempoista ja se voi tapahtua aamulla tai illalla. Useimmiten mun lenkit ovat juurikin sellaisia, etten niitä kummemmin jaksa suunnitella vaan menen ihan fiilispohjalta. Saatan lähteä lenkille hitaampi tempoinen fiilis takaraivossa, mutta loppulenkistä voin vetääkin kovia spurtteja ja mäkivetoja jos kuulokkeista soi tarpeeksi hyvää jytää. 

Mun mielestä juoksu on vaan niin ihanaa, kun siinä huomaa kehityksen tosi nopeasti. Aluksi se saattaa olla nihkeää, mutta aika nopeasti saa rytmistä kiinni ja huomaa itselleen parhaan tyylin vetää lenkkejä. Aluksi voi vaikka hölkkäillä vaan lyhyitä matkoja ja kävellä välissä ja muutaman viikon päästä voikin jo huomata juoksevansa yhtä soittoa pidemmänkin matkan. Täytyy vaan olla kärsivällinen! Olen itsekin joskus vihannut juoksemista, mutta se johtui vain huonosta kunnosta ja liian nopeasta temmosta. Onneksi opin kuuntelemaan itseäni ja kuntoani - nyt rakastan sitä. 
Toinen lemppari on HIIT, eli high intensity interval training. HIIT -treenit ovat siitä hyviä, että jo lyhyessä ajassa saa hien pintaan ja sykkeen korkealle. Niihin ei tarvitse paljoa aikaa ja näin ollen kiireinen aikataulu onkin vain pelkkä tekosyy. Olen tykännyt tehdä HIITiä niin salilla painojen kanssa kuin ihan omalla kehonpainollakin. Jo muutama liike muutaman kierroksen ajan voi olla paljon hapottavampi kuin tunnin mittainen juoksulenkki. Näissä on parasta se, että voit aina täysin itse määrittää treenin rankkuuden kierrosten ja taukojen pituutta säätämällä. Voit myös tehdä treenin koko kropalle tai keskittyä vaikkapa pelkästään jalkoihin tai ylävartaloon. 

Perus idea treenille siis on, että tehdään tiettyä liikettä 15-30 sekunnin ajan täydellä teholla, jonka jälkeen pidetään 10-30 sekunnin tauko. Hyvä esimerkki on esimerkiksi juoksu tai pyöräily, jossa vedetään spurtteja tasaisin väliajoin esimerkiksi 15 minuutin ajan - kyllä hiki tulee varmasti! Nämä treenit ovat super hyviä siksi, ettei näihin tarvitse sen kummempia saleja tai välineitä, jos vaan niin haluaa. Eli kyllä - voit tehdä monipuolisia treenejä myös ilman kuntosalia!

Kolmas lemppari tällä hetkellä on ihan vaan kaikenlainen ulkona reippailu - kävely, venyttely, hölkkäily, kuntopaikoilla leikkiminen (puolapuilla kiipeily, leuanvetotangon kanssa varioiminen, vatsapenkki, punnerrukset...), urheilukentällä kaiken aktiviteetin keksiminen, rannalla treenaaminen.. Vaihtoehtoja on varmasti kymmeniä, kunhan vaan käyttää hieman mielikuvitusta! Mun mielestä kesällä on niin ihana treenata ulkona, kun samalla saa raitista ilmaa, reippailua sekä hyvässä lykyssä myös hieman väriä kasvoille. Ulkona treenaamisen jälkeen on ihanan raikas ja hyvällä tavalla väsynyt olo. 


kuvat: Laura Laukka
muokkaus: Minä

Mua kiinnostais tietää, että millaista treeniä te tykkäätte tehdä? Mä elin niin kauan sellaisessa omassa salikuplassa, jonka ulkopuolella en nähnyt kauheasti muita urheilulajeja, mutta nyt olen tajunnut niitä piisaavan vaikka millä mitalla. Tiedän, hölmöä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mua inspiroi kauheasti erilaiset kokemukset eri urheilulajien parista, joten niitä olisi tosi mukava kuulla.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa ihan jokaiselle <3

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kohtaloa

Rakastan tutkailla ihmisiä ja heidän eleitään.

Yrittään tulkita heidän ajatuksiaan sekä tunteitaan.

Miettiä, miltä halaavilta tyypeistä tuntuu - näkevätkö he pitkästä aikaa, ovatko he parhaita ystäviä vai kenties perheenjäseniä?

Onko nauru aitoa vai sosiaalisen paineen alla tekaistua?

Ovatko bussissa istuvat ihmiset menossa töihin vai viettävätkö he vapaapäivää?

Onko apean näköinen nainen juuri saanut kuulla huonoja uutisia?

Kuinka eri ihmiset reagoivat sateeseen, aurinkoon tai lätkän mm-kullan häviöön?
Mun mielestä ihmiset ovat niin mielenkiintoisia. Koskaan ei tiedä millaisia he ovat, ennen kuin heihin oikeasti tutustuu. Ulkoa päin kovan näköinen tyyppi voi olla sisältä maailman suloisin ja hellyyttävin. Ärsyttävän äänekäs saattaa vain peittää epävarmuuttaan ja olla todellisuudessa a friend match made in heaven. Kaikilla on oma tarinansa, enkä mä tiedä niistä mitään. 


Välillä olen leikkinyt ajatusleikkejä - mietin vastaantulevien ihmisten mahdollista elämän sisältöä. Nelikymppisissä oleva mies on luultavasti perheenisä kahdelle lapselle, mutta vaimostaan hän on eronnut jo monta vuotta sitten. Nuoripari on ollut yhdessä kolme vuotta ja nyt suunnittelee yhteen muuttamista tai ulkomaanmatkaa. Kaverukset ovat matkalla Suomenlinnaan tai Linnanmäelle. 

Enkä voi koskaan tietää, meneekö veikkaukseni oikein. Tai no, kysymällähän se selviäisi, mutta musta on ihan hauska ettei kaikkea tiedäkään. 
Musta on niin hienoa, että me kaikki ollaan erilaisia. Ja silti me tullaan useimmiten niin hyvin toimeen keskenämme - oltiin me sitten isoja tai pieniä, hiljaisia tai äänekkäitä. Lähes aina jollekin löytyy omanlaisensa tyyppi. Ja ellei sitä ole vielä löytynyt, niin kyllä se jossain lymyilee ja jonain kauniina päivänä pomppaa sun eteen. Jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuviksi ja mun mielestä ihmissuhteet ovat juuri sellaisia asioita. 

Hali kaikille, ootte upeita tyyppejä. Kiitos kun luit postauksen ja kiitos siitä, että olet pysynyt mukana mun matkassa. <3

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kun kotiin onkin kiva palata

Heippa! Tiedättekö te sen fiiliksen, kun matkoilta palatessa usein on hieman tyhjä olo ja haluaa jatkuvasti vaan päästä takaisin lomailemaan? Tuntuu, ettei jaksa tarttua arkeen kiinni, ei sitten alkuunkaan, vaan sen sijaan kaipaa lomarytmiä ja rentoja päiviä. Mulla on melkein aina tällainen fiilis kun oon palannut kotiin ihan miltä tahansa lomalta, mutta tällä kertaa mulla on erilainen fiilis.

Tällä hetkellä oon iloisempi ja inspiroituneempi omaa arkeani kohtaan kuin koskaan aiemmin. Espanjan reissuhan oli mulle täysin ekstempore ja tuli nopealla varoitusajalla ja tiedättekö mitä? Se oli juuri sitä mitä olin jo pitkään kaivannutkin. Mun arki alkoi olla yhtä suorittamista, mikään ei tuntunut juuri miltään ja kaipasin jotain uutta ja jännittävää. Halusin kokea ja nähdä, tuntea taas niitä kylmiä väreitä ihan mitä ikinä vaan päätinkään tehdä.

No sitten tuli reissu ja meillä oli todella ihanaa. Nautittiin auringosta, hyvästä seurasta, ruuasta, viinistä, hiekasta varpaiden välissä, aaltojen huminasta korvissa. Muutama päivä meni nopeasti ja yht'äkkiä olinkin taas Suomessa valmistautumassa arjen pyöritykseen.

Mutta nyt se arki ei tunnukaan enää samanlaiselta.

Sain hurjasti inspiraatiota taas oikeastaan ihan kaikkeen - treenaamiseen, valokuvaamiseen ja ystävien kanssa puuhasteluun. Mun kesä nimittäin alkoi nyt. Mun kesä, jolloin aion puuhastella paljon kaikkea kivaa. En vain nyhvätä sisällä tietokoneen ruutua tuijottaen. Mä haluan viettää mun kesän eläen ja nauttien - satoi tai paistoi.

Mulla on ensimmäistä kertaa sellainen fiilis matkan jälkeen, että nyt lähtee. Nyt hitto vie lähtee ja lujaa, meikä on valmis.
muokkaus: Minä

Summa summarum: ihanaa olla kotona. Ihanaa käpertyä iltaisin tuttuun kainaloon tutulle sohvalle. Ihana nukkua omassa sängyssä halityynyn ja pimennysverhojen kera. Ihana herätä aamulla ja juoda hanasta normaalilta maistuvaa vettä, ihana saada puhua kaupassa tuttua ja turvallista kieltä. Ihana Suomi, ihana arki. Tästä mä tykkään.

Millaisella fiiliksellä te yleensä palaatte matkoilta kotiin ja arjen pariin?

Aurinkoista viikkoa kaikille!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Porrastreeni, joka sopii ihan jokaiselle

 Kevät ja kesä, aurinko, lämmin ilma ja ulkona treenaaminen - meikäläinen on edellä mainituista ainakin ihan totaalisen fiiliksissä! Mä tykkään treenailla ulkona niin juoksemisen kuin oman kehon painon avulla sekä sitten tietenkin jos joitain välineitä sattuu löytymään niin vielä parempi! Yksi hyvä tapa vetää tehokas treeni nopeasti ja sen kummempia miettimättä, on etsiä portaat ja lähteä kipuamaan niit ylös ja alas. 
Mun lempparit ovat Helsingin Jätemäen portaat, joissa on 426 askelmaa. Portaiden välistä löytyy välietappeja, joilla voi hetken hengähtää jos syke meinaa nousta liian korkealle. Mä olen niin kävellyt kuin juossutkin niitä portaita ja se on kuulkaas aivan sama kuinka ne haluaa mennä - hiki tulee varmasti! Ne ovat niin pientä askelmaa ja suhteellisen jyrkkää nousua, että ainakin meikäläistä alkaa ihan kunnolla hengästyttämään jo pelkkä käppäilykin. 

Onneksi perus porrastreeniin ei tarvitse läheskään noin isoja portaita, lyhyemmätkin rappuset kyllä ajavat asiansa. On tietenkin kivempi, jos portaita ei tarvitse jo muutaman askeleen jälkeen ravata alaspäin, mutta käytännössä se ei haittaa yhtään mitään. Pitkissä portaissa on myös hyvää se, että niissä saa varmasti harjoitettua tahdonvoimaa jotta pääsee aina ylös asti haluamallaan nopeudella. 
kuvat: Ella Elers
muokkaus: Minä

Mun treenivinkki ihan teille jokaiselle: 

1. Etsi portaat.
2. Mieti valmiiksi millaisen treenin haluat tehdä - peruskestävyyttä harjoittavan, rankan HIITin, käppäilyharjoituksen vai jotain siltä väliltä.
2. Laita kuulokkeista soimaan teemaan sopivaa musiikkia. Jos suunnitelmissa on tiukkaa ja ytimekästä treeniä, suosittelen Skrillexiä, Diploa tai Dillon Francista. Jos haluat enemmänkin fiilistellä ja tehdä muutamat sheikkaukset sarjojen välissä, pistä luureista soimaan Rihannaa, Beyonceta tai Azealia Banksia. Rentoon köpöttelyyn sopii tosi hyvin Petit Biscuit tai Ed Sheeran. You name it! Ehkäpä miksaat näitä kaikkia keskenään?
3. Tee just sellainen treeni kun itse haluat. Älä ole liian tiukka itsellesi, vaan treenaa hyvällä fiiliksellä. Jos tekee mieli pinkoa täysiä niin tee se, mutta on todellakin fine jos haluat tällä kertaa vain kävellä portaita ylös alas. Voit myös vaan fiilistellä auringonlaskua tai -nousua Ed Sheeranit korvilla. Pääasia on, että sulla on koko treenin ajan hyvä fiilis ja ne vibat jatkuu myös sen jälkeen. Päästä irti sanoista "pitäisi" ja "kuuluisi". Sun ei pidä eikä sun kuulu tehdä mitään jos sä et niin halua - eikö ookin simppeliä? I know, ihan parasta.

Mä en valitettavasti pääse tänään tekemään porrastreeniä inhottavan yskän takia, mutta sen sijaan mä ajattelin herkutella tosi hyvällä kotiruualla ja sen lisäksi voisin ehkä laittaa jonkun leffan pyörimään. Tällaista tällä kertaa!

Upeeta ja superia viikkoa kaikille <3

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Onnellisuus voi löytyä

Se voi löytyä täydestä purkista maapähkinävoita

Rakkaan ihmisen jälleennäkemisestä

Aidosta ymmärryksestä ja mielenkiinnosta

Pehmeästä tyynystä

Syöntikypsästä avokadosta
Se voi löytyä itsensä ylittämisestä

Odottamattomista kehuista

Herkistä sanoista

Spontaaneista illoista
Tyytyväisyyden tunteesta

Onnistuneesta illallisesta

Kuivista sukista sateen jälkeen

Perheen läsnäolosta
Odottamattomista kohtaamisista

Kevyistä askelista velvollisuuksien hoitamisen jälkeen

Palasta mehevintä kakkua
Lämpimästä sylistä rankan päivän jälkeen

Omasta sängystä matkustelun jälkeen

Lasillisesta viiniä ystävän kanssa
Se voi löytyä oikeastaan mistä vaan, jos vain niin haluat.

<3

lauantai 21. toukokuuta 2016

Myös bloggaajilla on tunteet

Olen jo pitkään ihmetellyt erästä ilmiötä, joka kasvaa vaan kasvamistaan ja sen huomaamiselta on erittäin vaikeaa välttyä. Se ottaa valtaa yhä useammassa paikassa ja kylvää pahaa mieltä monille ihmisille. Ai mikäkö? No nettikiusaaminen.
Tänä päivänä on äärimmäisen helppoa löytää paikkoja, joihin voi oksentaa oman pahan fiiliksen ja katkeruuden muiden hyvinvoinnin ja fiiliksen kustannuksella. Lähes kaikkiin blogeihin, nettisivuille ja muihin vastaaviin paikkoihin on mahdollista kommentoida nimettömänä ja olla ottamatta vastuuta omista sanomisistaan. Mikä olisikaan helpompaa kuin haukkua toista siitä kuitenkaan kiinni jäämättä? Surullista mutta totta, monen mielestä se on myös hauskaa ajanvietettä.
Surullista on myös se, ettei nettikiusaamiseen suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Kaikkihan nyt tietää, että kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta kun kommentointi lähestyy jo kunnianloukkauksen tai uhkailun rajaa, pitäisi poliisin olla kiinnostunut asiasta. Näin ei kuitenkaan aina ole ja itseäni huolestuttaa myös se,  kuinka monesti tällainen pidetään ihan ookoo -asiana. On ihan ookoo heittää törkeää kommenttia, haukkua, mennä henkilökohtaisuuksiin ja jopa ottaa yhteyttä julkisesti työskentelevän henkilön työnantajiin tai läheisiin. Silloin kun tällainen raja ylitetään, se ei ole ookoo.

On totta, että poliisin resursseja vie jo ns. "oikeat" rikokset ja niidenkin suhteen on jo kiirettä. Mutta kun olkia kohautetaan netissä tapahtuvalle kiusaamiselle, annetaan samalla viestiä että se olisi muka hyväksyttävää. Olen myös miettinyt sitä, kuinka nuoremmalle sukupolvelle näytetään huonoa esimerkkiä näiden asioiden suhteen ja he oppivat käyttäytymään samalla tavalla - lumipalloefekti on siis valmis. 
Olen henkilökohtaisesti (ainakin toistaiseksi) säästynyt oikeasti ilkeältä kommentoinnilta, liekö syynä ei-niin-provosoivat tekstit vai mikä, mutta olen todella usein suu ammollani lukenut muiden blogien sekä artikkelien kommenttibokseja. Ehkä pahimmat ovat liittyneet siihen, kuinka julkisesti blogia kirjoittavien valintoja tai elämää arvostellaan, ruoditaan, tuomitaan ja haukutaan. Kommentoijat tuntuvat olevan perillä heidän elämästään pelkästään blogissa tuodun pintaraapaisun perusteella ja tekevät sen perusteella älyttömiä päätelmiä. Kyllä välillä törmää ihan todella törkeisiinkin kommentteihin, joissa kirjoittajaa haukutaan kaikilla mahdollisilla rumilla nimityksillä ja näin pois päin. 

Kommentteihin pitäisi vaan osata suhtautua kypsästi, olla muiden yläpuolella ja antaa vaan olla. Mutta onko se niin helppoa? Mä olen herkkä ihminen, enkä ole tottunut muiden suusta kuultuun arvosteluun tai huonoon sävyyn kerrottuun kritisointiin. On yllättävän vaikeaa olla ottamatta kommentteja itseensä, vaikka tietääkin niiden olevan vain sanahelinää bittiavaruudessa. Ja nimenomaan tällaiset kommentit onkin helppo vaan sivuuttaa, mutta entä kun haukkuminen meneekin seuraavalle tasolle kun kommentit ja keskustelut koskevatkin omaa perhettä, henkilökohtaista elämää tai muuta pyhää?
Emmi Nuorgam, Nazima Razmyar sekä Pörrö Sahlberg pitivät PING -festareilla äärimmäisen mielenkiintoisen workshopin tästä aiheesta ja kuuntelinkin heidän juttujaan koko luennon ajan ihan monttu auki. He kertoivat kuinka heitä oli haukuttu perinpohjaisesti, otettu yhteyttä läheisiin ihmisiin, haukuttu pahoilla sanoilla sekä uhattu jopa tappaa. Tappaa. Ja vain sen takia, että sattuu olemaan väärän värinen jonkun mielestä tai ei muuten vaan jaa samoja mielipiteitä kommentoijan kanssa. Siis aivan järkyttävää. Sitä alkaa vaan miettimään, että kuka edes voi kommentoida jotain tuollaista. Luennolla kävi myös ilmi se, kuinka uhkausten myötä oli otettu yhteyttä poliisiin ja langan toisessa päässä oli kirjaimellisesti naurahdettu, että "Etkai sä nyt oikeasti pelkää jotain tuntematonta nettiuhkailijaa". Tämän perusteella me saadaan olla peloissamme ainoastaan jos joku tulee meitä kadulla uhkailemaan tai tunnemme heidät henkilökohtaisesti? Tähän maailman aikaan ei ole todellakaan epätodennäköistä, että joku tuntematon voisi toteuttaa uhkauksensa, vai olenko ainoa tätä mieltä oleva? 

Olen kuullut myös sellaisia tarinoita, että jonkun bloggaajan työpaikalle on soitettu ja levitetty perättömiä juoruja hänestä, jotta tämä saisi potkut - ja ihan syyttä. Eikä edes mikään syy oikeuttaisi tekemään tuollaista. Siis kuinka sairasta? En mä ymmärrä tällaista käytöstä, en sitten millään. Ja vastaavia esimerkkejä varmasti löytyy satoja, ellei tuhansia. Puhumattakaan todella suuren yleisön julkkiksista, heillä näitä esimerkkejä varmaan riittääkin.

Aina vedotaan siihen, että mitäs olet asettanut ammattisi julkiseksi, varsinkin bloggaajien kohdalla. Mutta onko se jokin pätevä syy haukkua, kun toinen on tietoisesti asettunut arvosteltavaksi? Ei mun mielestä. Tämä henkilö vaan sattuu rakastamaan omaa ammattiaan, joka myös sattuu olemaan julkinen ja tuskin on tehnyt mitään pahaa lukijoilleen. Minusta on hienoa, että blogeista löytyy vuorovaikutusta ja keskustelua ja vaikka vähän välillä tunteet kuumenisivatkin, ei ole okei viedä hommaa syvemmälle tasolle ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni hyvään nettietikettiin kuuluu sellainen kirjoittamaton sääntö, että älä sano siellä mitään, mitä et sanoisi henkilölle kasvotusten. 

Kyllä mä myönnän, että muakin saattaa välillä ärsyttää jotkut kirjoitukset tai mielipiteet, mutta en todellakaan mene kommentoimaan niihin mitään älyttömyyksiä. Harvemmin kommentoin mitään, ihan vain sen takia etten halua pahoittaa kenenkään mieltä jos sattuisin kirjoittamaan hieman kärkkäästi. On eri asia kommentoida rakentavan kritiikin muodossa, mutta se onkin aikamoinen taitolaji ettei tule liian hyökkäävää kommenttia. Rakentava palaute onkin äärimmäisen tärkeää ja olen aina kiitollinen kun sellaista satun saamaan - kiitos heille ketkä sen taidon osaavat.

Kuvat: Laura Laukka

Postaukseni tarkoituksena on hieman herätellä jok' ikistä siellä ruutujen takana: miettikää mitä netissä kommentoitte. Jos välillä ärsyttää, se on tosi ok. Jos haluatte kirjoittaa kommentin, sekin on ok, kunhan muistaa hyvät käytöstavat. Tiedän, että suurin osa teistä handlaa hyvät tavat kommentoinnin suhteen ja olenkin siitä ihan älyttömän kiitollinen, on aivan mahtavaa saada positiivisuutta ja iloisuutta huokuvia kommentteja kuin myös välillä sitä rakentavaa palautettakin. 

Ja teille kaikille, ketkä joudutte toisinaan kestämään ilkeää kommentointia: yrittäkää kestää ja nousta kommentoinnin yläpuolelle. Yrittäkää olla ottamatta itseenne ilkeilijöiden jutuista, sillä se on todennäköisesti juuri sitä mihin he pyrkivätkin. Todennäköisesti ilkeilijöillä on vaan omat asiat huonosti ja he haluavat päästä purkamaan sitä muihin ihmisiin. Joten lähetetään heille haleja ja pusuja, jospa heidän päivänsä paranisivat siitä eteenpäin, eiks vaan? 

Peace out, love a lot and so on. <3

perjantai 20. toukokuuta 2016

Delfiinejä ja aurinkoa

Hola ja terveisiä taas täältä kotoisasta Suomesta! Takana päin on todella huikea muutamapäiväinen, jonka auringolla ja rennolla puuhailemisella jaksaa taas painaa loppukevään ennen kesälomia. Kokonaisuudessaan meillä oli todella onnistunut reissu ja mun matkaseuralaiset jäikin vielä nauttimaan Espanjan auringosta muutamaksi päiväksi.

Eilen teimme venereissun Fuengirolan rannikon edustalle ja päivän agendana oli nähdä delfiinejä - mä kun en ollut koskaan niitä aiemmin nähnyt. Ilma oli kuin morsian, bikineillä otimme aurinkoa veneen kannella, kuuntelimme hyvää musaa ja lopulta näimme kuin näimmekin paljon kauniita delfiinejä! Siellä ne vaan niin kauniisti uiskentelivat ja hyppivät, oli kyllä todella kiva kokemus nähdä nuo ihanat nisäkkäät ihka elävinä.





Aluksi tarkoituksenamme oli lähteä päiväretkelle Gibraltarille, mutta järjestetyt matkat menivät omien suunnitelmiemme kanssa ristiin ja näin ollen päädyttiin tähän veneretkeen. Olen tosi tyytyväinen valintaamme, sillä tämä vei koko päivän sijasta vain pari tuntia ja veneen kannella hengaillessa todellakin tunsi olevansa elossa ja juuri oikeassa paikassa. En olisi halunnut olla missään muualla, niin ihanaa se oli.




kuvat: Laura Laukka ja minä
muokkaus: Minä

Varautukaa kuvapommituksiin reissukuvien kanssa, niitä on nimittäin kertynyt todella paljon ja tulen todennäköisesti postailemaan niitä vielä pitkänkin ajan päästä hah! En usko että ketään haittaa katsella etelän maisemia Suomen sijasta, am I right? Tottahan on, ettei se välttämättä ole edullinen vaihtoehto matkakuumeisille, mutta ainahan saa unelmoida (tai ostaa lentoliput)!

Upeeta viikonloppua kaikille, mä olen tosi iloinen että tännekin on nyt tulossa hyviä ilmoja sekä aurinkoisia kelejä  :-)