keskiviikko 26. elokuuta 2015

Onko bloggaaminen itsekästä?

Aina välillä sitä saa kuulla millon mistäkin lähteestä, että usean mielestä bloggaaminen on itsekästä puuhaa. Laitetaan itsestä kuvia, kerrotaan mitä ollaan tehty, kerrotaan itsestä vähän lisää ja niin edelleen. Ymmärrän, että ulkopuolisen silmin se voi vaikuttaa itsekkäältä kun koko sivusto pyörii omien juttujen ympärillä. Kyllä mäkin saattaisin ajatella niin jos en itse bloggaisi. Miten toi tyyppi jaksaa päivästä toiseen kertoa omista tekemisistään oudoille ihmisille?
vlou2vlou1 Mikä onkaan blogin alkuperäinen tarkoitus? Sillä voi olla jokaiselle oma merkitys, mutta itselleni se on paikka, johon voi päiväkirjan tavoin kirjoittaa omia kuulumisiaan. Tämä on paikka, jonne voin tulla purkamaan asioita joita ei halua kuitenkaan facebookin statukseen kirjoittaa ja niin ilot kuin surutkin voidaan tätä kautta purkaa muille ihmisille. Jos mun mieltä painaa jokin juttu josta en jaksa kuitenkaan ääneen puhua vaan tuntuu paremmalta kirjoittaa se ylös, avaan Bloggerin ja ryhdyn hommiin. Kaikista ihanteellisin tilanne on vielä se jos saan teiltä kommentteja ja eri näkökulmia asioihin! Onhan se vähän jännä, että itsellänikin on tarve jatkuvasti kirjoittaa asioita tuiki tuntemattomille ihmisille, mutta itse en pahemmin ajattele sitä siltä kannalta. Ei mua pelota kirjoittaa tuntemattomille, pikemminkin päinvastoin. Se on tavallaan vapauttavaa kun en tiedä ketkä kaikki mun juttuja siellä ruudun toisella puolella lukee. vlou4 Blogi on mulle myös sellainen paikka, johon voin nojata rakkaan valokuvausharrastukseni myötä. Mihis ihmeeseen laittaisin kuviani jos en tänne? Mun mielestä tää on niin täydellinen väylä kertoa ihmisille mun näkökulma maailmaan ja siinä sivussa jos onnistun inspiroimaan joitakin ihmisiä niin oon hirmu onnellinen. Jokaisen blogi on kirjoittajansa näköinen (ainakin toivottavasti) ja musta on ihan parasta just se, että kaikki lukijat voi etsiä itselleen sen oman paikan josta lukea mieluisia juttuja. Itse nautin eniten sellaisista blogeista joissa on kirjoittajan persoona mukana teksteissä ja postauksista löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Sellainen on myös oma ihanne- blogini.vlouvlou5 Kuvat: Laura 

Ehkä me bloggaajat ei olla itsekkäitä, vaan meillä on vaan tarve ilmaista itseämme tätä kautta. Jokainen tekee sitä omalla tavallaan ja mä oon tosi onnellinen, että oon löytänyt itselleni tämmöisen kivan oman harrastuksen. Harrastuksen, jonka kautta oon tutustunut upeisiin ihmisiin ja päässyt kokemaan upeita juttuja. Mun oma matala maja!

Pus xx

Voimaminä- valmennus

Vuosittain syksyn tullen ainakin meikäläiselle on tyypillistä vaipua pieneen syysmasennukseen. Vaikka syksyt on yleensä täynnä kivaa ja uutta ohjelmaa, iltojen pimentyessä tekisi mieli vaan hautautua syvälle peittojen alle teemukin kera kynttilöiden palaessa ja Netflixin pyöriessä tunti toisensa jälkeen (sounds good by the way hah). Se ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kaikista paras vaihtoehto kun miettii omaa jaksamistaan ja arjesta selviytymistä. Mulle ainakin on tärkeää pitää rutiineista kiinni, jotta jaksaisin puuhailla kaikkea koulun käynnistä töissä käymiseen. rawi Tänä syksynä starttaa Greenstreetin ja MT Personal Trainingin järjestämä Voimaminä- valmennus, jossa saan myös itse olla mukana. Kyseessä on nettivalmennus, joka käsittää niin henkisen kuin fyysisenkin puolen valmennuksia ruokapuolen ohjeita unohtamatta. Tarkoituksena on pitää energiat katossa myös syksyn pimeiden tullen ja sanomattakin selvää, että oon tosi innoissani tästä valmennuksesta! Olen nimittäin hyvin taipuvainen sellaiseen tietynlaiseen tekemättömyyteen jos ympärilläni ei tapahdu mitään mielenkiintoista, joten tämä valmennus varmasti pitää mielen ja kropan virkeänä! Valmennus lupaa myös kohottaa valmennettavien itsetuntoa, jossa varmaan kaikilla on edes jollain osa-alueella hieman parannettavan varaa. No, ainakin mulla on!
rawi2 Jos kiinnostuit valmennuksesta, ehdit ilmottautumaan siihen vielä ensi maanantaihin saakka. Ilmottautuminen tapahtuu täällä ja osoitteesta voimamina.fi löytyy lisää infoa! Tapahtuma löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Facebookin kautta meillä on ryhmä valmennettavien kesken, jonka kautta tullaan tsemppaamaan toisiamme valmennuksen ajan jakamalla sinne omia fiiliksiä, vinkkejä, ruokaohjeita ynnä muuta kivaa. En malta odottaa!

Yhteistyössä Greenstreet* 

tiistai 25. elokuuta 2015

Uudet ja miellyttävämmät ruokailutottumukset

Heissan! Tänään ajattelin kertoa teille mun uudesta ruokavaliosta, jota oon jo noudattanut ihan huomaamatta vähintäänkin kuukauden päivät. Tää ruokavalio ei sisällä punaista lihaa eikä kanaa. Syön kuitenkin ihan normaalisti maito- sekä muita eläinperäisiä tuotteita. Kalaakin olen alkanut syömään nyt onneksi enemmän.  Hienoin termein kerrottuna taidan olla pesko-lakto-ovo-vege? Mutta väliäkö noilla hienoilla määrityksillä, hah. Olo on ollut huomattavasti kevyempi sen jälkeen, kun olen jättänyt lihan pois ja lisännyt päivittäistä kasvisten määrää. Vaikka syön periaatteessa ihan normaalisti verrattuna edelliseen, täytyy aterioiden koot pitää suurempina ja näin ollen tilaa erilaisille kasviksillekin löytyy runsaasti.

Miksi jätin lihan pois? Mua oli jo pitkään ärsyttänyt ajatus siitä, että mulle lihan syöminen on ollut vain totuttu tapa ihan lapsesta asti. Tottakai olen aina syönyt suhteellisen paljon kasviksia, mutta pääosaa ruokalautasella on usein esittänyt juurikin punainen liha tai vaihtoehtoisesti kana. Nyt lähiaikoina olin muutenkin jo alkanut välttelemään punaista lihaa sen maun takia, josta en liiemmin enää välittänyt, jonka seurauksena söin kanaa lähestulkoon päivittäin. Mitä siitä mahtoi seurata? Totaalinen kyllästyminen. En ollut aiemmin suunnitellut lihan poisjättämistä, mutta yhtenä päivänä mulla vaan tuli sellainen olo, että ei enää. Sen jälkeen olen syönyt lihaa vain muutaman kerran erikoistilanteissa.

kasv Toinen painava syy tähän on se, että kaikkihan me tiedetään lihatuotannon kuormitus maapallolle. Se on jotain ihan järkyttävää (aiheesta löytyy googlettamalla lukemattomat määrät tutkimuksia). Olen itsekin aina tiedostanut sen, mutta en ole jotenkin koskaan ajatellut voivani jättää lihaa pois ruokavaliostani, koska tottumukset. Ei siitä ole kauaakaan, kun muistan sanoneeni "Mä en kyllä vois elää ilman lihaa". Never say never, näin ne mieltymykset muuttuu. Mun ei ole nimittäin tehnyt sitä enää yhtään mieli. Pitäisi antaa kaikelle mahdollisuus, vaikka ajatus siitä vähän hirvittäisikin. Koskaan ei voi tietää mistä tykkää ja mistä ei.

Olin ennen tätä kokeilua jatkuvasti lisännyt kasvispainotteisen ruuan syömistä ja huomasin, kuinka kevyt olo siitä tulee. Liharuuat joita söin, olivat niitä 'helppoja' ruokia mitä syötiin poikaystävän kanssa, mutta olo niiden jälkeen ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin lihattoman aterian jälkeen. Mietin, että miksi syön sellaista ruokaa mitä en välttämättä edes halua syödä? Miksi kasvisruuan pitäisi olla sellainen spesiaalijuttu, jota saan vain harvoissa ja valituissa tilanteissa? Jos miettii skaalaa asteikolla yhdestä kymmeneen, mun fiilis lihaisan aterian jälkeen oli siinä vitosen kodilla - vatsa täynnä, energiat katossa joo, mutta hieman raskas olo. Lihattoman annoksen jälkeen on ihan eri juttu - kevyt mutta täysi olo, energiaa huomattavasti enemmän ja mikä parasta - sitä saa syödä paljon enemmän! kasv1

Kun ruokavaliossa ei enää ole niitä kaikkia tuttuja ja turvallisia elementtejä, on pakostikin totuttava joihinkin uusiin raaka-aineisiin. Itse en ollut aiemmin pahemmin koskaan innostunut mistään pavuista, mutta nyt erilaisia vaihtoehtoja kokeilleena kulutan päivittäin papuja, linssejä, tofua ja välillä esimerkiksi kikherneitä. Olen kokeillut paljon erilaisia ruokia ja oikeastaan yksikään niistä ei ole ollut sellainen mistä en pitäisi! Ravintolassa ollessa on saanut turvautua johonkin muuhun kuin siihen perus leikkeeseen ja laivalla esimerkiksi söin sienten väliin rakennetun hampurilaisen, se oli aika mielenkiintoinen (ja herkullinen) makukokemus! Jotenkin sitä oli ennen vain turvautunut niihin vanhoihin ja helppoihin vaihtoehtoihin tiedostamatta sitä, kuinka paljon herkullisia makuja voi löytyä myös ilman lihaa.

Uskon myös siihen, että kasvisruokavaliolla voidaan vaikuttaa selittämättömän paljon ihmisen mielialaan ja terveyteen sekä yleiseen jaksamiseen arjessa. Katsoin taannoin Netflixistä todella mielenkiintoisen dokumentin, Forks Over Knives, joka kertoo tarinoita kasvisruokavalion ihmeistä ja kuinka sillä saadaan parannettua Perus-Pentin arkisia vaivoja lihavuudesta, huonosta ruokavaliosta ja passiivisuudesta johtuen. Suosittelen kaikkia tsekkaamaan sen, vaikkei lihasta aikoisikaan luopua. Aika vaikuttava pätkä!

Siinäpä lyhyesti tästä aiheesta. Tuntuu, että voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon ja näppäimet vaan sauhuaa kun kirjoitan niin flowssa. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia aiheesta ja jos sieltä löytyy muitakin lihan poisjättäneitä, kertokaa ihmeessä omia fiiliksiä! Olisi kiva kuulla teidän lempiruokia ja esimerkiksi vinkkauksia hyvistä kasvisravintoloista pääkaupunkiseudulla! :-)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Usko yliluonnolliseen

Tänään vähän erilaista aihetta tässä blogissa, nimittäin yliluonnolliset asiat. Se on sellainen aihepiiri, joka on aina kiinnostanut mua jollain kummalla tavalla - ihan nuoresta pitäen olen rakastanut kuunnella kauhutarinoita, lukea netistä urbaanilegendoja, katsoa kauhuleffoja (tosin niitä en enää pysty katsomaan), ottaa selvää yliluonnollisista tapahtumista ja etsiä niille todisteita. Ja nämä kaikki ihan normaaleissa rajoissa, eli ihan vain mielenkiinnosta. En ole siis päiviäni käyttänyt näiden asioiden miettimiseen, ha.

Mikä on mun mielestä yliluonnollista? Kaikki asiat, joita ei ihmismieli voi selittää. Erilaiset aistimukset, esimerkiksi näköön tai kuuloon liittyvät varmaan niitä yleisimpiä mistä oon kuullut. Myös muut kokemukset, joille ei välttämättä ole tarkempaa nimitystä. Esimerkiksi vahva ja selittämätön tunne kropassa jossain tietyssä tilanteessa.

Olen itse kuullut monia tarinoita tällaisista tilainteista, mutta en ole itse koskaan päässyt todistamaan mitään vastaavaa. Tiedän, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkkiä kokemaan selittämättömiä asioita ja jotkut eivät elämänsä aikana koe niitä kertaakaan. Jotenkin mä oon aina vaan pitänyt sitä selvänä, että täällä on paljon asioita joita me ei voida järjellä mitenkään selittää. Jotkut eivät usko näihin asioihin ja ajattelevat tämmöistä ihan hömpötyksenä, mutta mä pidän tällaisia tapahtumia ihan mahdollisina.

Olen monesti kuullut ihan lähipiirissänikin, että esimerkiksi henkilölle X on keskellä yötä tullut voimakas huonovointisuus, joka ei tunnu samalta kuin esimerkiksi vatsatauti. Enemmänkin sellainen kuvotus ja täytyy pistää hetkeksi maaten. Sitten on saattanut seuravaana päivänä selvitä, että tämän huonovointisen henkilön joku läheinen on menehtynyt juuri silloin kun huono olo oli iskenyt. Miten tällaisen voi oikein selittää? Ei mun mielestä mitenkään muuten, kuin että meillä on joitain tiedostamattomia kykyjä tuntea eri tavalla kyseisissä tilanteissa. Toinen vastaavanlainen oli yksi tapaus, kun erään naisen ystävä oli tuonut hänelle tuliaiseksi eräänlaisen 'suojelijakiven', joka oli siunattu kirkossa ja näin ollen toimi tuliaisen saajan kotona eräänlaisena turvan symbolina. Sitten tuli päivä, kun tämä tuliaisen ostaja oli menehtynyt ja kivestä oli samana päivänä yhtäkkiä haljennut suuri lohkare. Aika hurjaa.

holokausti
Sitten esimerkiksi tällainen tarina lähipiiristä: Tytär on lähtemässä junalla matkaan, mutta äiti sanoo ettei menisi vielä. Kuulemma tuntuu pahalta ja että tyttären tulisi jäädä kotiin vielä hetkeksi. Tytär jää kotiin, eikä mene kyseisen junan kyytiin. Myöhemmin selviää, että junaan on tullut vika ja sitä seurasi junaturma. Ei nää varsinaisesti yliluonnollisia juttuja ehkä oo, mutta kuitenkin jotain tuntemuksia mitä ei voi selittää.

Pelattiin nuorempana spiritismiä kavereiden kanssa. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kaikki siitä yhdessä vaiheessa puhuivat ja itsekin olin äärimmäisen kiinnostunut asiasta. Tiesin, että kyseessä on pahat henget, joiden kanssa ei tulisi leikkiä, joten päätettiin vain kokeilla toimiiko peli ja lopetetaan sitten hyvissä ajoin. Muistan tilanteesta vain sen, että mua jännitti hirveästi ja lasi liikkui muutamaan otteeseen. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että kaverit olivat liikuttaneet lasia ainakin pari kertaa. Pelin aikana kuitenkin yläkerrasta kuului jokin kolaus, takki tippui naulakosta ja ulkona odottaneet kaverit kertoivat kuulleensa omakotitalon sisältä pauketta jossa oltiin pelaamassa. Sisällä oli kuitenkin täysin hiljaista, joten tiedä sitten mistä tuo ääni oli kuulunut.. Nykypäivänä en kyllä mistään hinnasta pelaisi kyseistä peliä, koska mua pelottaa jo tarpeeksi kaikki urbaanilegendat mitä olen pelin kulusta joskus lukenut. Eihän ne nyt varmasti totta ole, mutta silti. En halua leikkiä tuollaisilla asioilla. Läheiseni kertoi joskus, että kun hän oli pelannut spiritismiä, oli lautaan tulleet jatkuvasti kirjaimet POIS. Pelaajat sitten miettivät pitkään, että mitä pois. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että tällä läheiselläni oli risti kaulassa ja se olisi pitänyt ottaa pois. Tämän jälkeen he päättivät lopettaa pelin ja pysyivät ristin puolella.

Mua alkaa ihan jännittämään, kun kirjoitan näitä juttuja. Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään.. Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän kanta tähän asiaan - uskotteko millään tavalla yliluonnollisiin juttuihin? Huippua olis, jos voisitte kertoa joitain tarinoita - omakohtaisia tai ei. Mä lukisin niitä täällä ihan täpinöissäni >:).

torstai 20. elokuuta 2015

Let's tutustutaan!

flow13flow12flow11flow10flow7flow4flow2flow9Iltaa neitoset ja miekkoset! Tiärettekö mitä? Oon jo pitkään miettinyt, että ketäs siellä ruutujen toisella puolella lymyilee. Niinkun, kyllähän mä suurinpiirtein tiedän teidät - moni tuttu, kaveri, ystävä, tutun tuttu, sukulainen ynnä muuta, mutta entäs te kaikki muut? Keitä te ootte? Olen jo pitkään kaivannut enemmän kontaktia teidän lukijoiden kanssa ja kommentteja tulee aika harvoin joten sellaista kunnon yhteyttä on vaikea saada. I don't blame you, kommenttien kirjoittaminen on nykyään ihan yleisestikin vähän last season, mutta ymmärrätte varmaan yskän. Välillä olisi kiva kuulla teistäkin jotain sen sijaan, että höpötän täällä aina yksikseni, hah. Ootteko muuten kuullu koskaan lukijamiiteistä, että bloggaaja järjestää jonku esimerkiksi kahvitteluhetken, johon vois tulla lukijoita? Miltä semmonen kuulostais, löytyiskö innokkaita? Must olis ihan mahtavaa tutustuu teihin!

Musta olisi siis enemmän kuin huippua, jos jaksaisitte kommentoida tähän postaukseen ja kertoa parilla lauseella kuka oot ja millaiseksi tyypiksi itseäsi kuvailisit! Olen nimittäin aina välillä törmännyt omiin lukijoihini ja mun mielestä se on yksi piristävimmistä asioista ikinä. Se tunne, kun tiedät että toi tykkää sun jutuista ja jaksaa lukea niitä päivästä toiseen. Sanomattakin selvää, että meillä on jotain yhteistä keskenään.

Ps. Tiedän, että sieltä löytyy vanhoja tuttuja tai sellasia tyyppejä kenen kanssa ollaan hengattu esimerkiksi yläasteella - ilmiantakaa itsenne! Olis aika jännää >:).

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Aamupalavinkki: täyttävä kasvismunakas

Moikka! Ajattelin tulla vinkkaamaan teille erittäin helpon ja yksinkertaisen aamupalavinkin, nimittäin kasvismunakkaan. Varmasti jo monille tuttu, mutta kertaushan on opintojen äiti, eikö vaan? Vaikka kuinka olenkin ollut vannoutunut aamupuuron nautiskelija, ei sitä ole nyt kesällä pahemmin tehnyt mieli ja näin ollen olen korvannut puuron esimerkiksi smoothieilla tai erilaisialla munakkailla. Tämän munakkaan tein eilen ja jaoin sen yhdessä rakkaan kanssa.omelette1 Munakas kahdelle:

puolikas kesäkurpitsa
1/3 kurkkua
kirsikkatomaatteja
avocado
4 munaa
yrttimaustetta
mustapippuria
suolaa

Paistoin täytteitä pannulla hetken ennen munien lisäämistä. Tällä tavoin esimerkiksi kesäkurpitsasta tulee mukavan pehmeää. Paista munakas miedolla lämmöllä, ettei se pala pohjaan! Sitten vaan nauttimaan, kahvin ja hyvän seuran kera jos vaan mahdollista :-). (Tähän voisi lisätä vielä esimerkiksi sipulia, mutta mä unohdin sen.)omelette Ihanaa päivää kaikille! Nauttikaa auringosta ja lämmöstä parhaanne mukaan, pus!

maanantai 17. elokuuta 2015

Flow photo diary part 1

Heippa muruset! Nyt ollaan pikkuhiljaa palauduttu viikonlopun hulinoista ja pakkoa sanoa taas kyllä, että takana on yksi huikeimmista viikonlopuista ikinä. Mä niin rakastan festareita, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Meillä oli niin hauskaa ja kaikki meni niin hyvin, etten mitään muuta olisi voinut toivoa. Hyvä fiilis, maukasta ruokaa ja juomaa, paras seura, inspiroivia ihmisiä, toistaan upeampia artisteja.. Tää oli tosiaan mun ensimmäinen Flow-festari ja voin taata, ettei se ollut viimeinen. Oli ihanaa päästä aina yöksi kotiin ja freesautua kunnolla uutta festaripäivää varten, se tuntui luksukselta teltassa vietettyjen festareiden jälkeen!

Mulla oli lainassa pokkarikamera, jolla sain otettua paljon kuvia (kiitokset siitä kuuluu Republic Showroomille) ja mun oli pakko jakaa kuvat pariin eri postaukseen, niin paljon niitä tuli. Oon tosi iloinen, että mulla oli kerrankin mukana kunnon kamera, eikä tarvinnut tyytyä pelkästään puhelimen kuviin. Mä tykkään ihan hirveästi näistä kuvista ja oon onnellinen, jos näistä välittyy teille yhtään sitä fiilistä mitä tuolla koettiin. flow8flow3flow1flow5flow6 Koko festivaalialue oli saatu mielettömän tunnelmallisen näköiseksi - se sisälsi paljon erilaisia hengauspaikkoja, tunnelmallisia baareja ja ruokapaikkoja sekä tietysti hyviä bileitä ympäri aluetta. Valaistus pelasi suurta roolia ja sen takia jouduin moneen kertaan haukkomaan henkeäni illan hämärtyessä. Niin kaunista. Olin kuullut, että Flow on vuosi toisensa jälkeen aina yhtä kaunis ja upea kokemus, mutta ei sitä ymmärrä ennen kuin sen pääsee itse näkemään. flowflow19flow14flow18 Mulle festivaalin kohokohtia artistien puolesta oli Diplo, Major Lazer, Years & Years, Paperi T, sekä tietysti Florence + The Machine. Niiden lisäksi käytiin katsomassa kokonaan tai osittain mm. Tove lo, Flying Lotus, Kakkmaddafakka, Alt-J, Emma Salokoski, Chic, Tyler, The Creator.

Diplo oli ihan sairas, oltiin keskellä yleisöä eikä maltettu olla pomppimatta koko shown aikana. Voitte vaan kuvitella kuinka kuuma meillä oli! Herra veti ihan mielettömän setin ja jatkoi myöhemmin vielä lavalla heilumista Major Lazerin shown ajan. Lauantai ei ollut mulle musiikillisesti pääpäivä, mutta sunnuntaina oli sitten mun lemppari Florence + The Machine, jonka takia alunperin ostin lipun itselleni. Ei sitä fiilistä voi selittää, kun seisoo lähellä lavaa ties kuinka monen ihmisen ympäröimänä, katsoo yhtä lempiartisteistaan joka laulaa kaikki henkilökohtaiset lempparibiisit ja erityismaininta Florencen lavakarismalle ja sille energian määrälle! Ihana energinen hippiäinen, jäi niin hyvä fiilis. Kyllä mä pari onnenkyyneltäkin taisin tirauttaa shown aikana.flow15flow16 Fiilikset festarin jälkeen: väsynyt, kiitollinen sekä onnellinen. Onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus tehdä elämässäni tällaisia juttuja ja olen ottanut mahdollisuuksista kiinni. Siitä, että mulla on parhaita ystäviä, joiden kanssa kokea näitä asioita. Sekä tietysti väsynyt kaikesta valvomisesta ja lyhyistä yöunista, joita onkin paikkailtu tässä viimeyön sekä päiväunien voimin!

Mun henki salpautuu, kun katson näitä kuvia uudelleen ja uudelleen. Voiko ihminen olla nyt yhtään enempää sitä mieltä, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Olitteko te Flowssa tänä vuonna? Kertokaahan teidän kohokohtia!