torstai 28. huhtikuuta 2016

Kuinka pysyä pirteänä kiireen keskellä?


Kaikille on varmasti tuttu seuraavanlainen tilanne: Vietät suurimman osan päivästäsi työpaikalla, syöt lounaaksi eilen illalla kiireessä väsäämääsi ruokaa. Haluaisit illalla mennä kuntosalille, mutta kun sen aika koittaa, oletkin yllättävän väsynyt työpäivästä. Menet väsyneenä kotiin ja heti seuraavaksi mielessäsi on seuraavan päivän eväiden kokkaaminen ja olisi kiva jossain vaiheessa myös rentoutua. 

Kuulostaako yhtään tutulta? Tää on mulle nimittäin arkipäivää nykyään. Ennen elin autuaan tietämättömänä tällaisesta tilanteesta, kun olin monen vuoden  ajan tottunut sellaisiin aikatauluihin, että eväitä voi vielä kokkailla aamupäivällä ennen iltavuoron alkamista ja salille ehti oikeastaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Vaan nyt on toisin, kun käyn normaalissa päivätyössä ja siinä sivussa teen yrittäjänä hommia aina kun kerkeän. Haluaisin pitää yllä myös säännöllistä ruoka- ja  treenirytmiä ja nähdä ystäviä ja sukulaisia siinä sivussa. Ja nyt voin ensimmäistä kertaa myöntää: se on ihan oikeasti vaikeaa. 

Mun ruokarytmi on kärsinyt tän kevään aikana kaikista eniten - saatan syödä nykyään ihan mitä sattuu ja mihin aikoihin tahansa. Pääsääntöisesti syön kyllä ihan kunnon ruokaa normaaleihin aikoihin, mutta välillä kun työpäivät hurahtaa 10 tuntisiksi, enkä ole varautunut kunnon eväillä, joudun turvautumaan vain pieniin välipaloihin. Tämä tyyli kostautuu sitten illallisena napostelemisena ja välillä jopa liian raskaalla syömisellä. 

Yksi iso vaikuttaja tähän huonoon ruokarytmiin on myös juurikin se, etten ole jaksanut panostaa ruokien suunnitteluun. Saatan usein olla iltaisin niin väsynyt, että kaikista vähiten tekee mieli vääntää isoja satseja ruokaa, purkittaa niitä ja miettiä milloin aion niitä syödä. Liian usein turvaudun vain köyhien raaka-aineiden varaan rakennettuihin lounaisiin, joista en luonnollisestikaan tule kylläiseksi. Tämä on näkynyt sitten siinä, että olen tässä hiljattain laihtunut sen takia etten syö todellakaan tarpeeksi. Ja se jos mikä ärsyttää mua tällä hetkellä ja oikein suututtaa oma laiskuus tämän asian suhteen. Mutta kuulkaa, nyt on isot satsit juureksia uunissa ja niistä riittääkin taas muutamalle päivälle! Yritän jatkuvasti skarpata tämän asian suhteen, baby steps siis..
Tässä listaa asioista, joiden olen omassa elämässäni huomannut parantavan yleistä jaksamista ja iloista fiilistä kiireisen arjen pyörityksessä: 

1. Syö kunnolla: Panosta ravinnerikkaaseen ruokaan ja syö sitä tarpeeksi.
2. Nuku kunnon yöunia. 7-9 tuntia on minimi jos on tutkimuksiin uskomista (itsehän olen kävelevä ruumis alle 7h unilla).
3. Urheile tai ole muuten vain aktiivinen. Vaikka kotisohva houkuttelisikin työpäivien jälkeen, nipistä ainakin parina iltana viikossa iltainen vapaa-aika johonkin virkistävään aktiviteettiin. Esimerkiksi kävelylenkki ystävän kanssa on paitsi terapeuttinen mutta myös virkistävä. 
4. Juo paljon vettä. Ainakin mulla katoaa heti sellainen tunkkainen olo kropasta kun jaksan nesteyttää kehoani tarpeeksi. 
5. Merkkaa kalenteriisi kivoja suunnitelmia. Ne auttavat jaksamaan rankkoinakin päivinä ja motivoi skarppaamaan vaikka päivä olisi harmaa. 
6. Älä elä vain viikonloppuja varten. Arjesta tulee huomattavasti mielekkäämpää, kun pelkän viikonlopun sijasta fiilistelet seitsemää päivää viikossa. Äläkä varsinkaan inhoa maanantaita!
7. Anna aikaa asioille, joista saat mielihyvää ja motivaatiota. Mulle se on valokuvaus ja itsensä toteuttaminen valokuvin ja videoin!

Tuleeko teillä mieleen jotain muita keinoja pysyä pirteänä kiireen keskellä? Mä yritän nyt todellakin panostaa näihin juttuihin ja tavoitteena on saada aikaiseksi vähän rytmikkäämpää ja aktiivisempaa arkea. Olisi mukava kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia aiheesta! 

Ja hei, kohta onkin jo vappu! Mitä suunnitelmia teiltä löytyy? Meikä on lähdössä laivalle vanhojen ystävien kanssa, jee!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Välillä elämä potkii ja välillä se antaa pusuja poskille

Mulla on muutama aika rankka päivä takana päin. Mikään ei ole juurikaan huvittanut millään tasolla - jopa kivat puuhastelut tuntuvat pakkopullalta ja aamuisin on tehnyt mieli jäädä peiton alle nukkumaan. Jotenkin olo on ollut vaan sellainen tyhjä ja mitäänsanomaton.
kuvat: Laura Laukka

Tänään onneksi oli jo ihan erilainen päivä. Ensinnä mulla meinasi tulla ilon tippa linssiin, kun luin teidän kommentteja edelliseen postaukseen. Ja toiseksi olin pirteä hyvien yöunien jälkeen ja täynnä uudenlaista energiaa. Kuuntelin hyvää musaa ja muistin taas miten kivaa mun arki oikeasti on. Kuinka kivaa on aamuisin kuunnella parasta musaa ja fiilistellä bussimatkalla. On se jännä, miten fiilikset voi vaihdella laidasta laitaan muutaman päivän sisällä. 

Kävin pyörähtämässä pressipäivillä ja töiden jälkeen lähdettiin vielä Lauran kanssa kuvailemaankin. Ai että, juuri tällaisesta puuhastelusta mä saan virtaa, se on selvä se. Itsensä toteuttaminen ja ilmaisu, se on se mun juttu. Moneen päivään ei ole juuri tehnyt mieli koskea kameraan, mutta tänään olin ihan liekeissä kun sain ottaa Laurasta kuvia - ja upeita kuvia tulikin! Ja aurinkokin näyttäytyi, oi että. Kyllä tää tästä, onneksi huonot fiilikset on ohimeneviä. 

Mitä pidätte kuvista? Mä oon tosi tyytyväinen näihin - kyllä pieni kylmässä värjöttely oli näiden arvoista.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vahva kyynel



Hän nauraa, iloitsee, hymyilee ja on onnellinen omassa asemassaan, yksin pieni ihminen isossa maailmassa.

Hän puuhastelee, ainakin melkein mielellään.

Hän on väsynyt, mutta tämän yhteiskunnan painostuksen alla hän haluaa olla pirteä ja vastaanottavainen, eikö sellainen kuulukin olla.

Ilalla hän pääsee omien ajatustensa pariin ja hän miettii. 

Hän miettii niin pirusti, että jokin kastelee hänen poskensa.

Posket ovat märät ja kuulaat.

Räkä poskella ja silmät sumeina hän hautaa päänsä tyynyyn, antaa kyynelten valua niitä torjumatta.

Hän haluaisi, että hänen mielensä kokisi saman puhtauden, raikkauden.

Hän ei halua sanoa sitä ääneen, mutta on surullinen.

Hän yrittää miettiä, ettei tässä mitään hätää ole. Koska kaikki on oikeasti hyvin. Hän yrittää olla vahva.

Hän muistaa, että on kuitenkin ihan ok olla surullinen ja antaa itkun tulla.

Itku tulkoon niin pitkään kuin tarve vaatii, koska se on ihan ok.

Mä olen ihan ok.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Ei aina voi kulkee jalat ilmassa




kuvat: Jennifer Ahlamaa


Eilen oltiin katsomassa Antti Tuiskua ja se oli niin hyvä, että oon puhunut siitä showsta tänään koko päivän. Niin mielettömät tanssit, valot ja musiikit että haluaisin vaan palata siihen hetkeen uudestaan. Tuo konsertti tuli kyllä juuri oikeaan saumaan, tähän mun tilanteeseen kun oon ollut henkisesti vähän hukassa. En ole oikein osannut nauttia elämän pienistä iloista, vaan mennyt puuduttavasti päivästä toiseen, silleen rutiininomaisesti. Keinutaan -biisin yhteistanssit Hartwall Areenan kaikkien ihmisten kanssa antoi mulle pitkästä aikaa niitä kuuluisia kylmiä väreitä. Mutta yhä mä odotan sitä päivittäistä ilovemylife -fiilistä. 

Oon tosi pahoillani, ettei mun blogilla ole juuri nyt hirveästi annettavaa. Mun päässä ei juuri liiku mitään ajatuksia ja voimat menee arjen pyörittämiseen. Palataan taas vähän paremmilla fiiliksillä! Pus. 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Lauantaihipat

Heippa! Eilen aamulla mulla oli tosi masentava fiilis, fiilikset oli samat kuin edellisessä postauksessani. Ei olisi tehnyt mieli lähteä yhtään mihinkään tai nousta ylös sängystä. Olin kuitenkin päättänyt, että lähden tsekkaamaan Indiedaysin päivä- ja iltatapahtuman kun tiesin, että näen siellä paljon vanhoja tuttuja. Onneksi lähdin, mulla oli todella hauska päivä ja ilta! Niin kuin arvelinkin, paikalla oli monia tuttuja kasvoja ja jututin muutamia uusiakin tyyppejä, joita olen itse sosiaalisessa mediassa seuraillut. Oli kyllä huippua saada aikaiseksi uusia keskusteluja! Ilta jatkui aika myöhäiseen ja tulipahan sitä parit karaoketkin laulettua, haha! Tänään on luvassa yksi kuvauskeikka ja illalla koittaa kauan odotettu Antti Tuiskun Peto -show, jee! 

Sen pitemmittä puheitta alla muutama kuva eiliseltä.







Viettäkäähän kiva sunnuntai, pus pus!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Etsintäkuulutus intohimolle

Messy hair.
Chipped nail polish.
Poems scribbled on bar tabs
and rain storms while the
sun shines through the clouds.

Gime me the tarnished,
the unordinary,
the imperfect.
The raw conversations that happen
past midnight,
when your eyes are heavy
and your walls are down.

That's where you'll find
life -- that's where you find perfect.

- i am her tribe
Mulla on lähiaikoina ollut sellainen fiilis, että kaipaan jotain muutosta. Kaipaan uutta kipinää arkeni pyöritykseen ja sellaista inspiraatioryöppyä, joka mulla oli päällä vielä pari viikkoa sitten. Mä kaipaan jotain virkistävää, mutta en tiedä mitä. Jotain taas joka pistää sukat pyörimään jaloissa, eikä iltaisin malttaisi mennä nukkumaan.

Yllä näkyvä runo on mun mielestä todella kaunis ja oon lukenut sen monesti uudelleen sen jälkeen, kun lisäsin sen omaan Instagramiini. Sitä lukiessa palautuu mieleen muistot Lontoon hostellista, jossa juotiin viiniä meidän uuden huonetoverin kanssa, naurettiin paljon, oltiin kaikki eri kulttuureista, tultiin hyvin juttuun, yhdistävänä kielenä englanti ja yön pikkutunneilla pelattiin julkkispeliä ruokailusalin pirttipöydän ääressä.
Mä en ole koskaan ollut kova tyttö unelmoimaan. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin pari vähän isompaa unelmaa, joiden eteen pyrin koko ajan tekemään töitä, ihan päivittäin. On vain vähän huono juttu mun kaltaiselle ihmiselle, ettei kaikki tapahdu yhdessä yössä, vaan isompien unelmien rakentaminen vaatii kovaa työtä ja aikaa. Se täytyisi pitää mielessä, kun haluaa tavoittaa jotain suurempaa käsiensä ulottuville. Mun täytyy toisinaan lyödä päätä seinään ja muistuttaa itseäni olla luovuttamatta. Kyllä se työ vielä jonain päivänä palkitaan.

Yksi unelmistani on oppia elämään paremmin yhdessä hetkessä. Etten miettisi liikaa tulevaa ja kaikkea mitä ennen sitä voisi tapahtua. Olen joskus ehkä liikaakin miettinyt näitä juttuja ja moni juttu on saattanut mennä sivu suun sen takia. Tällä hetkellä mulla on vaan tosi turhautunut olo itseeni ja kaikkeen yleisesti. Vaikka tiedän, etten polje paikoillani, se kuitenkin tuntuu siltä - ainakin ajoittain näin väsyneenä ja sohvan pohjalle hautautuneena.
kuvat: Joanna Suomalainen/muokkaus: minä

Tiedän, että useimmiten nämä fiilikset ovat väliaikaisia. Huomenna mulla saattaa olla jo vähän parempi fiilis kaikesta, mutta kyllä nää samat tunteet kytee takaraivossa päivästä toiseen. Kaipaan jotain kipinää, joka pistää mut hyppimään jokaiseen vesilammikkoon välittämättä siitä, että sukat kastuu yhä uudelleen ja uudelleen. 

Mä kaipaan jotain
ennenkuulumatonta, tuntematonta
kaunista.
Vierasta tuulenvirettä
tuttua onnea.

Missä olet?

torstai 21. huhtikuuta 2016

FUELL STUDIO

_MG_9906 copy _MG_9542 copy _MG_9819 copy _MG_9829 copy _MG_9545 copy _MG_9525 copy _MG_9899 copy _MG_9971 copy Pääsin toissapäivänä kuvaamaan uutta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin erikoistunutta Fuell -treenistudion avajaisia. Talo täyttyi monista tutuista kasvoista ja tilaisuus oli todella mielenkiintoinen ihan kokonaisuudessaan. Mukana oli pienimuotoista esittelyluentoa, punnitse ja sästä -herkkuja, Froosh -smoothieta ja jopa demotreeniäkin - olisin niin mielelläni mennyt myös itse treenamaan haha! Tämä oli mun ensimmäinen tämäntyylinen kuvauskeikka ja oli kyllä tosi kivaa, mielelläni teen jatkossakin samankaltaisia juttuja. Uudet jutut on aina tosi jees!

Huomenna onkin jo perjantai, jee! Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teiltä löytyy?